Matkanainen

Minulta kysytään usein matkusteluistani ja etenkin siitä millaista yksin matkustaminen on. Reaktiot yksinmatkustelusta ovat olleet jotain ihastelevien huokailujen kautta kauhistuneisiin ilmeisiin ja kyselyihin ryöstäjistä ja huijareista. Yksinmatkustelu tuli eteeni kun huomasin, että ystäväni ja perheeni olivat kiinni omissa parisuhteissaan, kouluissa ja töissä. Seikkailuja etsivät siipeni eivät malttaneet jäädä Suomen maalle odottelemaan muita reissuun lähtijöitä ja ensimmäisen yksin matkani jälkeen ihmettelin miksen olet tehnyt niin aikaisemmin. 

 Tämä on se mielikuva mikä monilla saattaa olla yksin matkustamisesta, mutta voin todeta, että hain hyökkääminen keskellä päivää yläpuoleltasi kuivalamaalla, on hyvin epätodennäköistä..

Yksinmatkustelussa on toki positiiviset ja negatiiviset puolensa. 
Yksinmatkustaminen on paljolti myös persoonasta kiinni, toiset rakastavat hälinää ja seuraa, toiset todella rentoutuvat ja lepäävät kun saavat olla ihan yksin.
 

Kun matkustat yksin, loppujen lopuksi ympärilläsi ei muutu kuin paikka. Käyt kaupassa, kävelyllä, rannalla, kaupunkikierroksilla - maisemat vain ovat erilaiset kuin kotona. No, myönnettäköön, että on moni asia tietysti erilaillakin. Yhtäkkiä joudut syömään yksin viikon ravintoloissa, näet jotain hauskaa ja huomaat, että vieressäsi istuukin ystävän sijasta patonkiasi hamuileva pulu ja tavallisessa ruokakaupassa käynti muuttuu seikkailuksi kun thaikirjaimet näyttävät lähinnä vääntyneiltä kastemadoilta. 

Ihan kuin kotikulmilla - eikö?

Ehkä ikävin puoli yksinmatkustamisessa on joidenkin elämysten jakaminen. Kun maistat taivaallista ruokaa ja suustasi lähtee väistämätön myhäys, on ikävää kun et voi maistattaa ruokaasi kenelläkään. Matkan jälkeen et voi todeta kenellekään "muistatko miten hyvälle se tulivuoressa kypsennetty kana tuoksui?" ja on tilanteita ja paikkoja joinne yksin ehkä ei tule lähdettyä (lue: Suomi ravintolat)

  Esimerkiksi muistot tästä Freixenetin tilalla vierailusta eivät olisi koskaan niin hauskoja, ellen olisi kokenut tätä matkaa juuri ihanimman siskoni kanssa, joka raajoistaan päätellen oli hyvin innoissaan tästä cavan määrästä ympärillään

 Just imagine all the places your feet must have seen!

Yksin matkustellessa saat kuvia lähinnä omista jalkateristäsi (ellei pokka kestä selfiekeppiä) tai jos saat jonkun vihdoin ottamaan kuvan itsestäsi, sattuu kuvasta puuttumaan buddhapatsaan päälaki tai silmäsi menevät juuri kuvanottohetkellä kiinni ja kuvan kruunaa takanasi kävelevä kaunis mies.

Ravintoloissa "table for one" -ilmoitus yleensä tarkoittaa, että istut ravintolan huonoimpaan pöytään tai täynnä oleva ravintola täytetään pöytääsi myöten riitelevällä venäläisperheellä tai rakastuneella pariskunnalla, jotka erehtyvät välillä jalkapelin kohteesta. Myös romanttisessa ravintolassa yksinsyöminen on hieman vaivaannuttavaa. Etenkin jos on auringonlasku. Ja jos tarjoilijasi on törkeän komea ja katsoo sinua säälien. Myös jos viinilasillinen on kokoluokkaa kolossaalinen, että sinulla kuluu kauan aikaa, että pääset pois ravintolasta.

Aurinkorasvan levittäminen selkään on kamalaa, ellei jopa mahdotonta. 

Joudut ostamaan aina pullollisen viiniä ja juomaan sen ihan yksin (On tietysti makuasia meneekö tämä sinne plus vai miinus osastolle).

Rasittavaa yksinmatkustelussa on joka kerran käyty dialogi siitä, missä mieheni on, ai onko hän suomessa, ai entäs kaverit, ai töissä ja koulussa, ai no oletko etsimässä täältä miestä itsellesi, täällähän on vaikka kuinka paljon kivoja miehiä! ai mitenniin muka varattuja ja venäläisiä? Onko sinulla kaikki hyvin? oletko masentunut? toivottavasti sinulla on kiva loma!

Turisti Tiia

Oikeasti, nämä olivat nyt kamalimmat asiat jotka tulivat mieleeni. Kun taas mennään sinne positiiviselle puolelle, niin voisin puhua siitä loputtomiin. Yksinmatkustaessani saan olla ihan rauhassa, herätä silloin kun haluan, syödä missä haluan ja mitä haluan. Saan käydä missä tahdon ja viettää rauhassa päivää juuri sellaisessa nähtävyydessä joka kiehtoo juuri minua. 

Esim. näitä Minolaisia löytöjä olisin voinut tutkia tuntikaupalla, pitkään mietin myös sopisiko tämä härkähyppely myös itselleni liikuntaharrastukseksi.

Teen asioita huomattavasti rohkeammin kun olen yksin. Yksin matkustellessani olen aina tutustunut aivan ihaniin ihmisiin, olen matkoillani oppinut paljon itsestäni, olen rakastunut, olen saanut juoda pullollisen viiniä eikä kukaan tiedä siitä mitään, saan uppotua ajatuksiini, unelmoida. 

Kun pitää päättää kaikesta itse, olen oppinut tekemään selkeitä päätöksiä myös kotona arjessa, olen heittäytynyt vaikka mihin hulluun ja hulvattomaan, yksinkin voi seikkailla. 

 Muisto siitä kun eksyin ja löysin jotain sykähdyttävää, jos joku olisi ollut mukanani, olisi hän varmaan kieltäytynyt kiipeämästä pystysuoria rappusia (viidakossa) +34c asteen lämmössä ilman, että edes tiedät mihin olet menossa.

Ravintolan sisääheittäjät eivät huutele perääni (elleivät ole kiinnostuneita siitä mihin mieheni on kadonnut), opit hyvin selviämään kaikista tilanteista ja englannin kieli karttuu nopeasti. 

Yksi positiivinen ilmiö on myös hiljentyminen ja se mitä eat pray love -elokuvassakin mainostettiin: kun on viikon puhumatta, niin kaula rentoutuu eli saat ilmaisen kasvojen kohotuksen! Lauluopettajanikin huomasi matkani jälkeen, että naamani oli kuulemma hyvin rentoutunut.

Kuulin tässä ohimennen yhden ihmisen sanovan, että olisi epätoivoista matkustaa yksin. En voisi olla enempää eri mieltä. Yksinmatkustaessa elät itseäsi kuunnellen, sydämesi tahtiin liikkuen, annat aikaa itsellesi, aikaa itsesi kuuntelemiselle. Elät ja koet erilailla kun olet kaikesta vastuussa itse. Yksinollessasi kiinnität huomiota siihen maahan, kulttuuriin, elämään ja hetkeen ympärilläsi, aivan eri tavalla kuin silloin kun olet jonkun kanssa. Matkat ystävien ja kumppanin kanssa ovat toki ihania, mutta hyvin erilaisia ja suosittelen kyllä jokaista kokeilemaan matkustamista yksin. Ihan vaikka Suomessa, jos tuntuu ettei Suomen rajojen ulkopuolelle uskalla mennä. Mutta rohkaisen jokaista sydämeni pohjasta kokeilemaan miltä yksinmatkustaminen tuntuu. Kun huomaat siitä selviäväsi ja mitä luultavammin myös nauttivasi, toivon että joku kirjoittaa postauksen aiheesta: "kuinka voin hienovaraisesti estää ystäviä ja perheenjäseniä tulemasta mukaan lomalle".

Matkustelu arvartaa sydäntä ja tuo vaikka millaisia elämyksiä ja tilanteita eteesi. 
Yksin tai yhdessä - matkustaminen on ihaninta mitä tiedän.