Ilonpisarat talviunilla

Olen tässä kevään mittaan ehkä hieman vihjaillut, että jotain isompaa on tapahtumassa elämässäni. Ja nyt on aika paljastaa jotain, sillä se vaikuttaa myös teihin lukijoihin (siis jos teitä siellä jossain on?!) Blogini jää hetkeksi aikaa pienelle tauolle, tai siis muuttaa osoitettaan ja sisältöään hetkeksi. 

Nimittäin, tässä aivan pian (istun tätä kirjoittaessani lentokentällä) lähden reissuun melko pitkäksi aikaa. Lähden vaihto-oppilaaksi ulkomaille. Indonesiaan. Balille. 

Koska käsityöaiheiset blogipostaukset keskittyisivät paljolti bambunlehdistä taiteltuihin ornamentteihin (tämä on kuulemma jonkun koulukurssin sisältö), voi olla miellekkäämpää, että luette muistakin tekemisistäni. 

Siis ilonpisarat muuttuvat nyt muuttolinnuksi ja tämän matkablogini löydät täältä:

MUUTTOLINTU

Tervetuloa matkaan ja tämäkin blogi sitten heräilee talviunilta, jahka palaan matkoiltani. 

My blog is going to change a bit. I am moving to Indonesia to study so my blog posts would only contain things with sun and diving (and that would be disgusting). So this blog will quiet down for a while but you can find my travelling blog from here: Muuttolintu

This blog will wake up again until I return from my travels. 

Ihanissa häissä

Kesään kuuluvat usein häät. Tänä kesänä pääsin kuitenkin häätunnelmiin vähän eri tavalla kuin aiemmin, sillä pääsin suunnittelemaan häihin koristelut. Häät olivat melko perinteiset ja tyyliksi valikoitui rustiikkinen romantiikka. Hommaani kuului ideointi ja hankittavien tarvikkeiden selvittäminen. Askartelut ja toteutukset luonnistuivat vallan hyvin morsiammelta, sukulaisilta, kaasolta ja kaason äidiltä. Pääsin itse paikanpäälle ihastelemaan koristeita ja sain vielä toteuttaa hääpaikalla vieraskirja kuvauspisteen.

PITSIVIIRIT
Juuttinaruun kiinniteltiin kakkuliinoja ja nämä viirit viriteltiin ympäri juhlapaikkaa. Siskoni erittäin hyvä patentti viirin kieputtamisesta henkariin oli valtavan helpottava systeemi!

KORTIT JA PÖYTÄKARTTA
Morsiamen vanhemmat auttoivat pöytäkartta laatikon valmistamisessa ja tekivät vanhoista laudoista ihanan ison puulaatikon, jolle löytyy häidenkin jälkeen varmasti loppusijoituspaikka (ainakin minun luonani olisi juuri sopiva kolo)

VALOKUVAUS NURKKAUS

Vieraskirjana toimi ihana polaroid kuvin varusteltu vieraskirja. Vieraat saivat napsia itsestään kuvia tekemäni kuvauspisteen luona. Kurkistella tai vaikka pyllistellä taulunkehysten sisältä. Näin kuvat häiden jälkeen ja mitä huikeita otoksia sieltä löytyikään. Etenkin aamuyöstä napsitut versiot toivat hymyn huulille. 

ei kun suloinen

Olen hirveän iloinen, että elämääni on siunaantunut kummilapsia, jotta saan toteuttaa lapsellista puoltani naamioituneena kummitädiksi. Harmillisesti he asustelevat sen verran etäällä, että päädyn tekemään kaikenlaista lapsellista itsellisesti. Välillä naurahtelen, kun kaappini tursuavat hamahelmiä, kuvioteippejä ja askartelutarvikkeita. Mutta innostukseni vain kasvoi törmätessäni yhteen valokuvaan lasten synttärijuhlilta. Siinä yhdistyivät kaksi ihaninta asiaa: sushi ja suloisuus. Tätä oli pakko kokeilla heti ja voinkin suositella tätä omiinkin juhliisi vaikkapa jälkiruuaksi. 

Tässä siis makea sushi mustekalalla ja sillillä maustettuina. 
Tarvitset vaahtokarkkeja, mustaa salmiakki nauhaa ja haluamiasi koristeita päälle. 

se tunne, kun joku tuijottaa...

Minulla on kauhea ongelma.. Nimittäin asunnossani on tunkeilija.. Se ei ole ollut vielä täällä kauaa, mutta sen läsnäoloa ei voi olla huomaamatta! Jokainen on varmasti joskus tuntenut sen tunteen, että joku tuijottaa sinua, vaikka oletat olevasi yksin.. Nyt tänä päivänä tämä tunne on ollut äärimäisen voimakas ja kauhukseni huomasin myös, että työpöydälläni on liikkunut joku.. 

Pöytäni oli täynnä leivän muruja ja jäljelle oli jäänyt vain pieni leivän pala, jossa oli hampaan jäljet. Aloin myös ehkä tulla hieman vainoharhaiseksi, sillä olin välillä aivan varma, että kuulin kilinää jostain läheltäni. Päätin sitten aktivoitua ja ottaa selville mikä asuntooni on tunkeutunut..

Vaanin kamerani kanssa, kunnes se tuli esiin. Nyt se kuikuilee joka puolella. Kiipeilee kukkaruukussa, joutuu jumiin jokapaikkaan ja luulee, että tietokoneen hiiri on koneeseen eksynyt sukulainen. Päätin sitten lopulta tehdä sille kaveriksi kilisevän luun. Ehkä on ihan hyvä, että muutaman viikon päästä nämä molemmat pääsevät Barcelonaan kipittelemään kissojen kaveriksi. 

Niin ja sinulle, joka ihmettelet miksi teen kissalle leluksi luun.. Kyseinen Barcelonalainen kissa luulee olevansa koira. Tekee siis koiramaisia temppuja ja noutaa leluja.. Kannatan yksilön vapautta valita oma oikeansa, joten mielestäni on korkea aika, että kissa saa vihdoin itselleen sopivan lelun, kilisevän luun. 

Töppöset

Viime postauksessa näytin millaisia tilaustöitä tein virkaten valokuvaus rekvisiitaksi. Noh, tunnetusti minuun iski vanha vaiva, neuloosi, enkä ole tämän jälkeen viettänyt yhtään iltaa ilman puikkoja kämmenissäni. Nyt puikoillani makoilee viltti, hiiri, virkattu kassi ja neulottu rahi. Mutta tutkiessani mitä kaikkea pienille lapsille voikaan virkkailla tai neuloa, löysin ihanan helpotuksen tähän tautiin, nimittäin töppöset. Töppöset syntyi hetkessä ja oli niin helppo tehdä, että harmittelen vastasyntyneiden määrää lähiympäristössäni. 

Mutta tässä teille, joilla toivonmukaan näitä töppösen käyttäjiä löytyy enemmän lähipiiristä, suurenmoisen helppo ohje! Lisäämällä rivejä ja silmukoita, saat töppöset vähän isommallekin taapertajalle tai mönkijälle (ei sille moottoriajoneuvolle). 

Luo ensin 26 silmukkaa. 

Neulo ainaoikein neuletta 10 kerrosta

Päättele puikon molemmista päistä kymmenen silmukkaa niin, että keskelle jää 6 silmukkaa

Neulo jäljellejääneillä 6 silmukalla 22 kerrosta ja päättele 6 silmukkaa

Sitten itse töppösen kokoaminen. Kiinnitä lyhyet päät kiinni viimeiseksi neulottujen 6 silmukan päähän. Ja pitkät sivut ns. pohjaan kiinni 

Puikkojen kolinaa

Ihme on tapahtunut ja olen palannut takaisin neulovien/virkkaavien kirjoihin. Te epätoivoiset, jotka olette odottaneet minun kirjoitavan muustakin kuin ruuasta, olen elossa! Ainakin omasta mielestäni puhun nykyisin vain ruuasta, mutta perustelen tätä asiaa seuraavassa ruoka postauksessa.

Yksi unelmani on taas toteutunut, sillä olen saanut tehdä tilaustyönä neulontahommia!

Mikä on ihanampaa kuin kuunnella hyvää musiikkia ja puikkojen kolinaa (puupuikot ei kilise) tai saada hankausjälkiä etusormeen amigurumi yrityksistä? nooh, ehkä suklaa ja neulominen.

Henriikka tilasi minulta muutamia neulottuja/virkattuja rekvisiittoja valokuvaushommiinsa ja tässäpä näette tuloksia. Ohjeet löytyvät netistä, mutta itse laiskana ohjeenlukijana tein nämä lähinnä omasta päästäni. Toivon mukaan pääsette näkemään Henriikan kuvia, joissa näkyy luomukseni in action!

Siivet selkään vastasyntyneelle

Ystäväni bataatti

Myönnän olleeni pitkään, liian pitkään, bataatti rasisti. Bataatti on ollut mielestäni ihan liian makea ja kaikenlisäksi vielä juures, joka tuo mielikuvan lantuista ja päiväkodin kesäkeitosta. Nyt kuluneen kevään aikana törmäsin bataattiin usein ja joka kerran innostuin hieman lisää. Viimeviikolla menin taas aivan lemppari lounaspaikkaani Ravintola Urbaniin, jossa tarjolla oli melonikeittoa, lohiwokkia tai bataattikeitoa ja jälkiruoka. 

Heti ulko-ovella meitä informoitiin, että lohi oli päässyt loppumaan ja jäljellä oli enää bataattikeittoa. Sisäinen bataattirasistini hymähti närkästyneesti, kun joutui istumaan bataattikeitto lounaalle. Ystäväni kanssa kauhoessamme ensimäiset lusikalliset suuhumme, molempien silmämunat pullistuivat valehtelematta puolisenttiä ulos kuopistaan. Yritimme hillitä ruokanirvanan lieveilmiöitä (hyminä, ylikorostunut hymyily, päänpyörittely, jatkuva superlatiivien listaus), ettemme häiritsisi naapuripöydän tätejä. Tämän jälkeen olen hyvästellyt bataatti rasistin ja päädyin kokeilemaan bataattikeittoa itsekin.

Tässä siis teille täyteläinen pähkinäinen bataattikeitto ohje

Tarvikkeet:
- 600g bataattia
- 1 sipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- 600 ml kasvislientä
- 400ml kookosmaitoa
- 4 kpl pekaanipähkinää raastettuna
- timjami
- suola
- sokeri
- voi


Keitä bataatti ja sipulit kypsäksi kasvisliemessä. Soseuta kypsät kasvikset sauvasekottimella tasaiseksi seokseksi. Lisää kookosmaito sauvasekottimella sekoittaen, jotta keitosta tulee kuohkeaa. Kiehauta keitto ja mausta timjamilla, suolalla ja hippusella sokeria. Raasta keiton joukkoon pekaanipähkinät ja lisää lopuksi voita. 

Pakkauslista vaellukselle

Minulta on pitkään toivottu vaeltajan pakkauslistaa ja täässä sitä nyt sitten olisi. Huomautan, että omat vaellukseni ovat vielä aika lastenkengissä, mutta nekin kokemukset joita minulla on ollut (lisäksi hyvin vaativa opettaja) ovat opettaneet minulle aika paljon varusteista ja asioista mitä on hyvä pitää mukana. 

Ensimmäinen pitkä vaellukseni oli n. 100km lapissa, paikassa josta todellakaan ei päässyt kesken vaelluksen taksilla kotiin. Nyt jälkikäteen minua vain naurattaa miten surkeasti ihminen voi varustatua vaeltamiseen ja edelleen kiitän universumia siitä, että tuo viikko oli hyvin vähäsateinen. Sen jälkeen vaellukseni ovat olleet lyhyempiä ja kevyempiä, mutta rinkka painaa jopa ehkä enemmän kuin tuolla viikolla. 

Tässä siis peruskamppeet, jotka olen oman kokemukseni kautta todennut oikein hyväksi. 

VAATTEET

- alusvaatteet

- sukkia

- lämpökerrasto

- urheilukerrasto

- taukotakki

- vaellushousut

- vaelluspaita

- Sateenpitävät housut

- Sateenpitävä takki

- Yöpymis vaatteet (esim. lämpökerrasto tms)

- Sateenpitävät vaelluskengät

- Leirikengät

- huivi/hattu

- Kauluri, pipo, hanskat

Pidemmälle vaellukselle on ehkä mukavampi ottaa useampi vaelluspaita, jotta vaelluskaverisi kestävät läsnäoloasi ilman pyykkipoikia nenävarressa. 

TILANSÄÄSTÖVINKKI!

Ostin ensimäiselle vaellukselleni clas ohlsonista rullattavia vakuumipusseja ja ne ovat toimineet hyvänä tilansäästäjänä ja suojaavat vaatteesi myös kastumiselta. Ylipäätään vaatteet kannattaa laittaa johonkin sateenkestävään pussiin. True vaeltajille myydään kauniita vakuumikasseja joiden kanssa voi mennä vaikka uimaan ja ylittämään jokia, mutta edullisempana versiona voin suositella vakuumipusseja. 

Yritä välttää rinkkaasi näyttämästä tältä

VARUSTEET

- makuupussi

- makuualusta

- tyyny

- rinkka (väh. 60litrainen)

- rinkan sadesuoja

- päiväretki reppu

- vedenkestävä teltta

- retkikeitin + kaasu

- kiehuvan vedenkestävä juomapullo (2kpl)

- karhukello

- muistikirja

- vaellussauvat

- harsokangas pyyhe

- tasku/otsalamppu

- kartta

- kamera

- pelikortit

- narua/lenkkejä

- tulitikkuja

- istuinalusta

- jätesäkkejä

- teippiä

Jos vaellat kaverin kanssa, jaa tavaroita kummankin rinkkaan, jotta yhden rinkan paino ei pääse liian suureksi. 

mausteet ojennuksessa

RUUANLAITTO

- aamupalat

- lounaat

- päivälliset

- välipalat

- leipä, levite tms.

- tee/kahvi/kaakao

- lautanen, muki, spork

- puukko

- kauha, vispilä

- tiivis purkki kuivatuotteiden liottamiseen

- suklaa

- mittamuki

Pakkaa ruuat annoksittain litran minicrip-pusseihin, niin, että kaikki yhteen ruokaan tarvittavat ainekset ovat yhden pussin sisällä järjestyksessä, laita myös paperille kirjoitettu ohje pussin sisään. 

LÄÄKKEET JA HYGIENIA

- laastari, rakkolaastari

- sideharso 

- särkylääke

- muut henk. koht lääkkeet

- kyypakkaus

- lämpöpeitto

- saippua

- hyttysmyrkky

- aurinkorasva

- hammasharja + tahna

- deodorantti

- desindointiaine

- pinsetit, sakset, punkkipihdit

- hyttysverkko

Huih kun näyttää isolta määrältä tavaraa! toki joukkoon mahtuu tavaroita joita ei ehkä tarvitse, mutta näitä olen omilla matkoillani tarvinnut. Jaa tavaroita kaverin kanssa, jotta rinkan paino pysyy inhimillisenä! 

Tärkeintä kuitenkin on, että muistat levätä, nauttia ja rentoutua!

Hyviä ruuan kuivatus vinkkejä löydät täältä aikaisemmasta kirjoituksestani ja mahtavat reseptit Raija Hentmanin kirjasta: herkutellen luonnossa. 

Kana ja Pyhä Basilika

Pitkästä aikaa ruokareseptiä tarjolla. Tässä hyvä ja heleppo thaimaalainen kanaruoka. Holy Moly kun on herkkua! 

Kanaa thaibasilikalla 

(chicken with holy basil)

Tarvikkeet:

- öljyä

- 3 valkosipulin kynttä

- 1 tuore chili

- 1 sipuli

- 300g kanaa

- 5 rkl kanalientä

- 2 rkl fish sauce

- 1 rkl soijaa

- 3 kevätsipulia

- 1/2 sitruunan mehu

- puoli ruukkua thai basilikaa

- riisiä/nuudelia

Kuumenna öljy ja lisää joukkoon valkosipuli, chili ja sipuli. Paista hetki ja lisää kana. Ruskista kana nopeasti, pidä pannu mahdollisimman kuumana kokoajan. Lisää kanaliemi, fish sauce ja soija. Paista hetki ja lisää joukkoon kevätsipuli ja sitruunan mehu. Kun lähes kaikki neste pannulta on hävinnut, ota pannu levyltä ja lisää joukkoon thaibasilika. Thaibasilikaa ei kannata paistaa liikaa, jottei siitä tule sitkeä ja maku katoa. Tarkoile riisin tai nuudelin kanssa. 

Ruoka valmistuu nopeasti, joten muista keittää riisi valmiiksi! 

 This is a recipe for chicken with holy basil. You can find the recipe from here in english 
(mine is slightly different) 

viinirypäleitä adoniksen käsivarsilla

Sain ystävältäni kirjeen, jonka mukana tuli pieni viesti itselleni "millainen on sinun Paratiisisi?".

Olen aina uskonut siihen, että luomme itse ns. oman paratiisimme elämäämme, ihan tänne maanpinnalle.  Enkä tarkoita kookospähkinädrinksuja palmujen alla, samalla kun paidaton adonis tarjoilee sinulle niskahartiahierontaa ja viinirypäleitä (sitäpaitsi toisen syöttämänä viinirypäleitä on vaikea syödä). Tarkoitan ihan arkista elämäämme ja sitä, kuinka paljon nautimme siitä. 

Tiedän omastakin kokemuksesta, että onnellisen ja tyytyväisen elämän suurin merkitys löytyy asenteesta. Kohdatako elämä mahdollisuuksien vai rajoitusten kautta. Henkinen hyvinvointi ja onnellisuuden etsiminen tuntuu nyt olevan jokapaikan trendi. Sitä toitotetaan lehdistä blogeihin, elämäntapavalmennuksista viini-illan keskusteluihin. Mutta mietin usein, kuinka moni todella tekee asialle jotain. Kuinka monen asenne todella on kohdillaan. Toki tehdään elämäntapa remontteja, aloitetaan kirsikankivi-aloevera-hampunsiemen dieettejä, muutetaan Balille parantamaan maailmaa (kröhöm) ja puhutaan hetkessä elämisestä..

Ihan jo hengästyttää mitä kaikkea hurjaa pitääkään tehdä, ollakseen tyytyväinen, onnellinen, luomu, tasapainoinen, aina iloinen, aktiivinen, sosiaalinen, kansainvälinen ja kaikenlisäksi vielä oma itsensä.  Tämä voi toki olla jonkun paratiisi, mutta oma paratiisini on sitä, että uskallan elää juuri niin kuin oma kehoni ja sydämeni sanoo. Sitä paitsi, kaikki eivät tule onnelliseksi samoista asioista, toinen nauttii sukeltelusta valkohaiden kanssa, toinen taas tykkää syödä perjantaisin juustonaksuja. Olisi myös luonnotonta muuttaa itseään joksikin toiseksi, kuin mitä on, vain siksi, että oletamme sen tekevän onnelliseksi. 

Siis paratiisi syntyy elämällä. Tekemällä, toimimalla juuri niin kuin sydämesi sanoo tänään. Olemalla lempeä itselle, tunnistamalla tunteensa ja tuntemuksensa. Kuuntelemalla ympäristön sijasta sisintä ja löydettävä rohkeus toimia. 

Tarkoittaako sinulle paratiisin luominen kaiken muuttamista tai sitä, että otat kerran kuukaudessa itsellesi päivän, jolloin teet jotain mistä juuri sinä nautit.. 

Se on sinun paratiisisi ja saat tehdä siellä mitä tahdot! 

(kuvat on pinterestistä ja löydät ne blogissa nähtyä kansiosta täältä)

Onko ihanampaa...

Tämä orastava kesä saa ajatukseni kääntymään kohti metsiä ja vaelluspolkuja. Kävin ottamassa varaslähdön kesän vaelluksiin Kolilla, samalla esitellen suomalaista luontoa Urugualais vahvistukselle. Onko ihanampaa kuin aamulla kömpiä esiin hirsimökistä pihaan, josta näkymät johtavat Jero järvelle, jossa kuikkapari kuikuilee toisilleen? 

Onko ihanampaa kuin istua iltaa järvenrannassa nuotiolla pienessä vesisateessa, juoden lumihangessa jäähdytettyä olutta ja katsella järvelle laskeutuvaa sateenkaaren päätä? 

Onko ihanampaa kuin viettää puoli yötä parvekkeelle rakennetusta patja-maja hässäkässä peittojen sisällä juoden punaviiniä ja katsellen majavaa nakertelemassa mökkirannan koivua? 

Onko ihanampaa, kuin nähdä aikuinen mies intoilemassa tuntitolkulla näkemästään rusakosta ja ihmetellä miten toiselle taas villisian näkeminen voi olla täysin arkipäivää? 

Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta arvanet jo, että mökkireissuni oli vallan onnistunut varaslähtö kesään...

Mutta kävimme siis mökkipihaakin pidemmällä. Kiertelimme perinteiset Kolin huiput sun muut ja suuntasimme kohteeseen, jonka löysin edellisellä Kolin reissulla. Tämän mystisen paikan nimi on Kaiskunniemi. Se on Kolin perukoilla, hieman ennen Hattusaarta. Se on n. 3 km pitkä kapea harjuniemi, jota ympäröi valtava Pielinen. Viime syksynä tänne vaeltaessani pääsin Kaiskunniemen päähän, tälläkertaa jäimme nuolemaan näppejämme reitin puoleenväliin liian korkean veden vuoksi. Tämä on siis hyvä kesän ja syksyn kohde, silloin kun vesi on matalalla. 

Mystinen paikka on siksi, että se on upea. Syksyllä saapuessamme niemen kärkeä kohti, huomasimme, että pätkä niemestä oli palanut täysin mustaksi. Matkan puolivälissä kivikko kohtaa Pielisen luoden ihania värikontrasteja (ja urugualaisille voi uskotella, että vaahtopäät on hylkeitä). Upeat jään muovaamat harjut ja supat saavat ajatuksesi kauas jääkauteen. Niemen kärjessä seisominen saa kaikki aistit terästäytymään ja mielen ihmettelemään maailmaa. Ah, sanani eivät riitä.

Onko ihanampaa kuin lämmittää puusauna keskellä päivää ja heittää urugualainen vesisateessa järveen?