Matkanainen

Minulta kysytään usein matkusteluistani ja etenkin siitä millaista yksin matkustaminen on. Reaktiot yksinmatkustelusta ovat olleet jotain ihastelevien huokailujen kautta kauhistuneisiin ilmeisiin ja kyselyihin ryöstäjistä ja huijareista. Yksinmatkustelu tuli eteeni kun huomasin, että ystäväni ja perheeni olivat kiinni omissa parisuhteissaan, kouluissa ja töissä. Seikkailuja etsivät siipeni eivät malttaneet jäädä Suomen maalle odottelemaan muita reissuun lähtijöitä ja ensimmäisen yksin matkani jälkeen ihmettelin miksen olet tehnyt niin aikaisemmin. 

 Tämä on se mielikuva mikä monilla saattaa olla yksin matkustamisesta, mutta voin todeta, että hain hyökkääminen keskellä päivää yläpuoleltasi kuivalamaalla, on hyvin epätodennäköistä..

Yksinmatkustelussa on toki positiiviset ja negatiiviset puolensa. 
Yksinmatkustaminen on paljolti myös persoonasta kiinni, toiset rakastavat hälinää ja seuraa, toiset todella rentoutuvat ja lepäävät kun saavat olla ihan yksin.
 

Kun matkustat yksin, loppujen lopuksi ympärilläsi ei muutu kuin paikka. Käyt kaupassa, kävelyllä, rannalla, kaupunkikierroksilla - maisemat vain ovat erilaiset kuin kotona. No, myönnettäköön, että on moni asia tietysti erilaillakin. Yhtäkkiä joudut syömään yksin viikon ravintoloissa, näet jotain hauskaa ja huomaat, että vieressäsi istuukin ystävän sijasta patonkiasi hamuileva pulu ja tavallisessa ruokakaupassa käynti muuttuu seikkailuksi kun thaikirjaimet näyttävät lähinnä vääntyneiltä kastemadoilta. 

Ihan kuin kotikulmilla - eikö?

Ehkä ikävin puoli yksinmatkustamisessa on joidenkin elämysten jakaminen. Kun maistat taivaallista ruokaa ja suustasi lähtee väistämätön myhäys, on ikävää kun et voi maistattaa ruokaasi kenelläkään. Matkan jälkeen et voi todeta kenellekään "muistatko miten hyvälle se tulivuoressa kypsennetty kana tuoksui?" ja on tilanteita ja paikkoja joinne yksin ehkä ei tule lähdettyä (lue: Suomi ravintolat)

  Esimerkiksi muistot tästä Freixenetin tilalla vierailusta eivät olisi koskaan niin hauskoja, ellen olisi kokenut tätä matkaa juuri ihanimman siskoni kanssa, joka raajoistaan päätellen oli hyvin innoissaan tästä cavan määrästä ympärillään

 Just imagine all the places your feet must have seen!

Yksin matkustellessa saat kuvia lähinnä omista jalkateristäsi (ellei pokka kestä selfiekeppiä) tai jos saat jonkun vihdoin ottamaan kuvan itsestäsi, sattuu kuvasta puuttumaan buddhapatsaan päälaki tai silmäsi menevät juuri kuvanottohetkellä kiinni ja kuvan kruunaa takanasi kävelevä kaunis mies.

Ravintoloissa "table for one" -ilmoitus yleensä tarkoittaa, että istut ravintolan huonoimpaan pöytään tai täynnä oleva ravintola täytetään pöytääsi myöten riitelevällä venäläisperheellä tai rakastuneella pariskunnalla, jotka erehtyvät välillä jalkapelin kohteesta. Myös romanttisessa ravintolassa yksinsyöminen on hieman vaivaannuttavaa. Etenkin jos on auringonlasku. Ja jos tarjoilijasi on törkeän komea ja katsoo sinua säälien. Myös jos viinilasillinen on kokoluokkaa kolossaalinen, että sinulla kuluu kauan aikaa, että pääset pois ravintolasta.

Aurinkorasvan levittäminen selkään on kamalaa, ellei jopa mahdotonta. 

Joudut ostamaan aina pullollisen viiniä ja juomaan sen ihan yksin (On tietysti makuasia meneekö tämä sinne plus vai miinus osastolle).

Rasittavaa yksinmatkustelussa on joka kerran käyty dialogi siitä, missä mieheni on, ai onko hän suomessa, ai entäs kaverit, ai töissä ja koulussa, ai no oletko etsimässä täältä miestä itsellesi, täällähän on vaikka kuinka paljon kivoja miehiä! ai mitenniin muka varattuja ja venäläisiä? Onko sinulla kaikki hyvin? oletko masentunut? toivottavasti sinulla on kiva loma!

Turisti Tiia

Oikeasti, nämä olivat nyt kamalimmat asiat jotka tulivat mieleeni. Kun taas mennään sinne positiiviselle puolelle, niin voisin puhua siitä loputtomiin. Yksinmatkustaessani saan olla ihan rauhassa, herätä silloin kun haluan, syödä missä haluan ja mitä haluan. Saan käydä missä tahdon ja viettää rauhassa päivää juuri sellaisessa nähtävyydessä joka kiehtoo juuri minua. 

Esim. näitä Minolaisia löytöjä olisin voinut tutkia tuntikaupalla, pitkään mietin myös sopisiko tämä härkähyppely myös itselleni liikuntaharrastukseksi.

Teen asioita huomattavasti rohkeammin kun olen yksin. Yksin matkustellessani olen aina tutustunut aivan ihaniin ihmisiin, olen matkoillani oppinut paljon itsestäni, olen rakastunut, olen saanut juoda pullollisen viiniä eikä kukaan tiedä siitä mitään, saan uppotua ajatuksiini, unelmoida. 

Kun pitää päättää kaikesta itse, olen oppinut tekemään selkeitä päätöksiä myös kotona arjessa, olen heittäytynyt vaikka mihin hulluun ja hulvattomaan, yksinkin voi seikkailla. 

 Muisto siitä kun eksyin ja löysin jotain sykähdyttävää, jos joku olisi ollut mukanani, olisi hän varmaan kieltäytynyt kiipeämästä pystysuoria rappusia (viidakossa) +34c asteen lämmössä ilman, että edes tiedät mihin olet menossa.

Ravintolan sisääheittäjät eivät huutele perääni (elleivät ole kiinnostuneita siitä mihin mieheni on kadonnut), opit hyvin selviämään kaikista tilanteista ja englannin kieli karttuu nopeasti. 

Yksi positiivinen ilmiö on myös hiljentyminen ja se mitä eat pray love -elokuvassakin mainostettiin: kun on viikon puhumatta, niin kaula rentoutuu eli saat ilmaisen kasvojen kohotuksen! Lauluopettajanikin huomasi matkani jälkeen, että naamani oli kuulemma hyvin rentoutunut.

Kuulin tässä ohimennen yhden ihmisen sanovan, että olisi epätoivoista matkustaa yksin. En voisi olla enempää eri mieltä. Yksinmatkustaessa elät itseäsi kuunnellen, sydämesi tahtiin liikkuen, annat aikaa itsellesi, aikaa itsesi kuuntelemiselle. Elät ja koet erilailla kun olet kaikesta vastuussa itse. Yksinollessasi kiinnität huomiota siihen maahan, kulttuuriin, elämään ja hetkeen ympärilläsi, aivan eri tavalla kuin silloin kun olet jonkun kanssa. Matkat ystävien ja kumppanin kanssa ovat toki ihania, mutta hyvin erilaisia ja suosittelen kyllä jokaista kokeilemaan matkustamista yksin. Ihan vaikka Suomessa, jos tuntuu ettei Suomen rajojen ulkopuolelle uskalla mennä. Mutta rohkaisen jokaista sydämeni pohjasta kokeilemaan miltä yksinmatkustaminen tuntuu. Kun huomaat siitä selviäväsi ja mitä luultavammin myös nauttivasi, toivon että joku kirjoittaa postauksen aiheesta: "kuinka voin hienovaraisesti estää ystäviä ja perheenjäseniä tulemasta mukaan lomalle".

Matkustelu arvartaa sydäntä ja tuo vaikka millaisia elämyksiä ja tilanteita eteesi. 
Yksin tai yhdessä - matkustaminen on ihaninta mitä tiedän.

Leikkisää ruokaa

 Moni varmaan jo luulee blogini muuttuneen täysin ruokablogiksi kun taas postaan jotain ruokaan liittyvää mutta hoi kaikki käsityö ihmiset!! nyt on kyseessä sellaista ruokaa, joka koskettaa kaikkia innokkaita virkkaajia ja askartelijoita!! Olin itse pienenä aika totaalinen kauppaleikki friikki ja yksi elävimpiä muistojani minulla on yhden lapsuuden ystäväni leikkimökistä. Ystäväni asui täydellisessä talossa ja olin mustankipeä kaikesta mitä heillä löytyi (luulen, että sisustusinnostukseni on alkanut heidän kodissaan). Mutta parasta heillä ehdottomasti oli leikkimökki. Muistan sen jokaisen kulman tarkasti ja etenkin kaikki ystäväni äidin säästämät ruokapurkit ja laatikot leikkimökin hyllyillä. Tämä muisto silmissäni aloin miettimään mitä tekisin ihanalle kummitytölleni joululahjaksi. 

Lahjaksi syntyikin laatikollinen ruokaa. Laatikosta löytyi avokado, vadelmia, porkkana, tomaatti, chili, salaattia, perhospastaa, spagettia ja lihapullia. Siis ihan hyvä paketti kauppaleikkien aloittamiseen. Ohjeet näihin ihanuuksiin löysin netistä ja kuviakin minulla on, tai siis oli.. mutta ne nyt ovat mystisesti jonnekin kadonneet! Joten kuvamateriaalia minulta löytyy vielä pastasta ja lihapullista, mutta loppuun laitan kuvia pinterestistä niistä tuotteista mitä tein ja mitä ihanuuksia minulla jäi vielä seuraavaan kertaan! 

Huom! jos joku tietää miten ruotsinkieliset virkkaussilmukka lyhenteet menee niin saa vinkata minulle (taas törmään tähän Tiia vs. ruotsinkieli dilemmaan). 

 Huovasta tehtyä tuore perhospastaa ja spagettia

Huovutetut lammaslihapullat (lampaanvilla)

Oma suosikkini oli superhelpot vadelmat! 

ne oli niin aidonnäköisiä että laitoin yhden vahingossa suuhuni..

Kun näen ihmisten tehneen näin ihania asioita, tiedän että tässä maailmassa on vielä paljon hyvää jäljellä! 

Kaikki kuvat ja niiden lähteet löydät Pinterest tililtäni Blogissa nähtyä kansiosta! Crochet kansiosta löydät kaikkea ihanaa muuta virkattua mihin olen törmännyt ja lisännyt loputtomalle things to do -listalleni.

Here is few of my crochet foods that I made for my goddaughter as a christmas present. Something happened and I lost most of my pictures, but here is pictures from me and pinterest of the most cutest things I founded and made. The chiken is next on my to do list!

Raya Divers ja Raya Yai

Reissussa ollessani löysin itselleni ihan uuden harrastuksen. Kun mietin retkiä ja ohjelmaa lomaviikoilleni oli tarkoitukseni mennä matkatoimiston järjestämille mielenkiintoisille retkille, mutta kohtalo puuttui peliin ja päädyin Raya Diversin saariretkelle. Oma mielikuvani Raya Diversista oli lähinnä sukellusretket ja koulutukset, joten yllätyin positiivisesti kun he järjestivätkin retkiä myös vedenpäällä. Retkeen kuului tutustuminen Raya Yain saareen, snorklaamista ja ruokailu saarella. Kävin snorklaamassa ja päädyin samaan ajatukseeni kuin joka kerran: kaikki kiva on meren pohjassa eikä niissä ulottuvuuksissa joihin snorkkeliputki yltää. Kuitenkin tyytyväisenä mukavaan päivään, istuskelin laivankannella nautiskellen meri-ilmasta, kunnes eräs mukava henkilökunnan jäsen tuli jututtamaan kuulumisiani ja heitti lähes ohimennen "no, laitetaanko sinut seuraavaksi sukelluskokeiluun". Siitä se ajatus sitten lähti ja hänen ympäripuhumana olinkin jo ilmoittautunut parin päivän päähän sukelluskokeiluun!

Sukelluspäivä koitti ja samoin alkoi tutustuminen ihan uuteen maailmaan pinnan alle. Kouluttajani oli todella mukava ja muutenkin koko Raya Diversin porukka oli juuri sellaista seuraa jossa viihdyn. Kaikki työntekijät olivat todella mukavia, kannustavia ja todella ystävällisiä. Kaikilla reissuillani, jotka heidän kanssaan tein, minulla oli todella hauskaa ja opin paljon. Raya Divers on siis Thaimaalainen yritys jolla on suomalaiset omistajat, eli palvelu tuli sujuvasti suomenkielellä, tosin välillä jälleen erheellisesti minua luultiin ruotsalaiseksi ja sain palvelua myös ruotsiksi kunnes ilmeeni paljasti että ymmärsin vain: hur mår du (maailmankaikkeudesta on selvästi hauskaa testata tätä virkamiesruotsin osaamattomuutta). Koska tämä yksi kokeilu ei riittänyt minulle, päädyin tekemään tämän kokeilun kahdesti, joten tein siis yhteensä 4 sukellusta.

Tähän väliin tietysti sopisivat vallan hyvin upeat kuvat yain saaren vesistä, koralleista ja kaloista mutta nykyiset kamerani eivät oikein kestä noita vedenpaineita, joten kuvani ovat lähinnä nyt tästä vettenpäältä. 

Sukellus oli ihan mahtava kokemus! Ensin aloitimme perusharjoituksilla ja niiden jälkeen alkoikin uiminen kohti koralleja ja kaloja. Aluksi energiani meni lähinnä siihen, että uskalsin todella hengittää veden alla, mutta pian kun huomasin että vieressäni ui pallokala, tajusin todella olevani veden alla! Yhtäkkiä silmäni näkivät maisemia joita aikaisemmin olin nähnyt vain television ohjelmissa. Ja kun uiskentelet ajatuksissasi kalan perässä, joka yhtäkkiä kakkaa naamasi edessä ja yrität vaistomaisesti väistää sitä siinä onnistumatta, käännät päätäsi ja näet tuhannen kalan parven yläpuolellasi, mureenat kuikuilemassa koloistaan, siipisimput lipumassa korallin vierellä ja kirjavat kalat taistelemassa kumpi saa planktonin kiinni nopeammin - olet myyty. Kokemukseni oli etenkin tällä ensimäisellä sukelluksella ihan huikea (yksityisopetuksella saattoi olla osuutta asiaan) ja toisellakin kerralla tekniikka alkoi olla paremmin hallussa, vaikka se touhuni näytti hyvältä kuulemma jo ensimäisellä kerralla.

Kuvaa ottaessa pelotti vielä niin paljon etten näköjään uskaltanut olla silmät auki...

 Kokemukseni oli siis kaikinpuolin loistava, niin veden alla kuin päällä ja erityispaljon kiitoksia Raya Diversin väelle! Ja on mahdollista, että näemme hyvin pian uudelleen. Kiitos erityisen paljon henkilölle (tiedät kuka olet), joka ympäripuhui minut sukelluskokeiluun ja tiedoksi, että kirja on ollut jo kovassa käytössä!

Thaimaan reissu

Nyt palaan siihen mitä moni minulta onkin jo toivonut, eli pientä infoa loma reissustani. Syksyllä ehkä siinä pimeimmällä hetkellä minut vuosittain valtaa sellainen kaukokaipuu. Kuinka ihanaa onkaan selvitä vuoden raskaimmista kuukausista, jolloin valo vain helähtää taivaanrannassa tai niinkuin täällä Kuopiossa marraskuussa aurinkopaistoi hurjat 12 minuuttia, kun tiedät että pian sinua odottaa matka lämpöön ja valoon. Tämän ajatuksen hurmiossa olin pian varannut matkan itselleni oikeasti kauas, Thaimaahan. Kerran olen käynyt siellä aikaisemminkin ja nyt oli aika tavata buddhien ja hymyilevien thaimaalaisten kanssa jälleen.

Rakastan matkustelua ja erilaisia kulttuureja ja pyrin aina välttämään parhaani mukaan pahimmat turistimassat, mutta valitettavasti näillä budjeteilla ja yksinmatkustelu periaatteella matkani hyvin usein sijoittuvat juuri näihin turisti rysiin. Kuitenkin tästä huolimatta uskon siihen, että kun olet sydän ja silmät auki, näet paljon myös siellä, missä toiset tahtovat menun äidinkielellään ja shoppailevat uimapatjoilla vuoratuissa supermarketeissa bliv saippuaa. 

Matkustin siis perinteisellä pakettimatkalla Phuketiin, mikä on vallan yksinkertaista kunhan hoidat itsesi aikataulun mukaan Helsinki-Vantaalle, matkayhtiö hoitaa loput. Vietin uudenvuoden vaihteen Afganistanissa (tai siis siellä ilmatilassa), koin elämäni ensimäisen oikeasti kamalan jetlagin, menetin nukkumisella yhden vuorokauden elämästäni ja pääsin aloittamaan ihanan loman, ihan omassa rauhassa. 

Matkaani kuului ihana uusi harrastus sukeltaminen! Tästä kirjoittelenkin sitten erillisen blogitekstin. Sekä ihanin joululahjani - Thai kokkaus kurssi, joka saa myös arvoisensa oman postauksen myöhemmin. Muuten matkani sujui pitkälti leväten, hyvää ruokaa syöden, rapuja karkuun pomppien, bussi ja skootteri seikkailujen lomassa, Thaimaan suurinta buddha patsasta tervehtien, koiria valokuvaten, käärmeitä karkuun juoksien (siinä muuten jää aika nopeasti kakkoseksi), ihanan kollegan kanssa keskustellen, hotellini ihanaa thai perhettä seuraillen ja lenkkeillen uimarannalla (vaikka aluksi mielestäni oli mielipuolista urheilla siinä kuumuudessa). Loma todella teki tehtävänsä ja saattaa hyvin olla että minut löytää Aasiasta yllättävän pian uudelleen. 

 Rukouskellot Ison buddhan juurella helisivät tuulessa ja kun tuuli oli suotuisa, kuului ääni myös alas kaupunkiin.

 Luulempa, että joku on toivonut tältä kaverilta apua finanssi asioissa.. 

 Wat Chalongin temppeli, jonka vieressä paukuteltiin ilotulituksia ja koirat nukkuivat hymyillen

 Kaksi isoa Buddhaa vai miten se nyt meni..

 Please, do not toutch the monkey.. 

 Ihan äly tulinen Som Tam, ankkaa ja sticky ricea

 Ääri herkku: kotikadun Phad Thai maksoi hurjat 1,5€

 well, hello!

 ikuisesti minua naurattaneet sähköjohtoviritelmät toivat kotoisan olon (jos joku on nähnyt jatkojohtoviritelmäni kotonani niin ymmärtää tämän yhdenmukaisuuden)

wishes to the sky..

 jos makoilet palmun alla, jossa myös vihreää aluskasvillistoa, pidä silmät tarkkoina, täällä voi olla käärmeitä.. tai siis kobra niinkuin englantia ymmärtämättömät venäläiset sitten olettivat kun yritin varoittaa heitä.. 

  snorklaus kaveri

Kookos-minttu kuorinta

Tämä ruskeaksi lomallaan muuttunut on nyt palannut ihanalta ja rentouttavalta lomalta takaisin normaaliin arkeen. Pienien käynnistysvaikeuksien jälkeen maltoin jopa lomakuvien selailulta palata blogin kirjoittelun pariin! Nyt pääsen kirjoittelemaan teillekin kaikkea mitä kokeilin läheisilleni joululahjaksi. Ensimäiseksi voinkin kertoa teille vinkistä, joka sopii kaikille joiden iho kärsii talvisin aavikoitumisesta tai ruskettumisen seurauksena aiheutuneesta valkoisen ihopölyn leijailemisesta kaikkialla. 

Törmäsin projektilan blogissa kivalta vaikuttavaan ohjeeseen, joka pääsikin nopeasti testauksen alle. Talo Luckin blogissa löytyi myös ihanalta vaikuttava appelsiini versio. Raikkaan mintunvihreä väri virkistää pimeissä illoissa ja iho kiittää ihanasta kuorinnasta ja kosteutuksesta. Tämä on myös siitä ihana tuote, että se on niin luonnollinen että sitä voi vaikka syödä - kovin hyvää se ei ollut, mutta tuoksu houkutteli testaamaan. 

 Tee-se-itse Kookoskuorinta voide

- 1 dl kookosöljyä

- n. 2-2,5 dl sokeria tai suolaa

- 1 rkl piparminttu uutetta

- 1 pisara vihreää elintarvikeväriä 

1. Laita kookosöljy kulhoon ja sulata se mikrossa tai vesihauteessa niin että öljypehmenee tai muuttuu ikäänkuin läpinäkyväksi.
2. Ala lisätä sokeria tai suolaa n. 1,5-2 dl ja lisää myös piparminttu uute ja elintarvikeväri. Sekoita ainekset keskenään niin, että sokeri/suola värjäytyy tasaisesti. Jos seos vaikuttaa liian notkealta, lisää sokeria/suolaa kunnes siinä on haluttu koostumus. Huomaathan, että kookosöljy kovettuu alle +25asteessa, joten seos jämäköityy itsestäänkin melko paljon! 
3. Lusikoi kuorintavoide ilmatiiviiseen purkkiin ja koristele haluamallasi tavalla esim. kauniilla nauhalla.

 
Nautiskele sellaisenaan tai esim. rentouttavan saunan yhteydessä, mielummin tietysti siis iholle imeytettynä, en tiedä miten terveellistä on syödä monta desiä vihreää suolaa.. Kokeilin kuorintavoiteen tekemistä suola ja sokeri versiona. Itse olen tottunut käyttämään suolaa ja olen ollut siihen itse erittäin tyytyväinen! Mutta eräs sisarukseni, sellainen vähän samannäköinen kuin minä jolla on kaksi koiraa, voisi antaa minulle käyttökokemuksiaan sokerikuorinta voiteen käytöstä!

 

Mutta sen tiedän jo nyt itse kertoa, että valkeat pölähdykset hihansuistani ovat vähentyneet ja iho on kuorinnan jälkeen ihanan pehmeä ja kostea, ettei muita voiteita tai rasvoja ole tarvinnut käyttää!

 ____________________________________________________________

Here is one of my christmas presents I tested last year. I truly recommend to try this eco and skinfriendly and also kind of delicious DIY coconut-mint scrub. My desert dry skin really praises this easy DIY product! You can find instructions in english from here.