Facebook ilmoitti minulle tänään, etten ole ollut yhteyksissä ilonpisaroiden seuraajiin ja todella säpsähdin huomatessani, että viimeisin päivitys on ollut helmikuussa! iik ja anteeksi! Tälle hiljaiselolle löytyy syynsä ja seurauksensa, mutta nyt yritän parantaa tapani. Kun aloin pohtimaan mitähän teille taas kirjoittaisin, aloin pohtia taas blogini nimeä; ilon pisaroita. Nimi siis sai alkunsa siitä, kun ajattelin tuovani elämäni pieniä ilonhetkiä ja pilkahduksia teidänkin nähtäväksi ja toivon mukaan myös innostaa teitäkin kokeilemaan jotain uutta. Toden totta iloa on ollut elämässäni, mutta nyt viimeaikoina pääni on täyttynyt monen tunnemylläkän, koulutehtävien ja työn seurauksena myös ei niin iloisilla ajatuksilla.
Tänään jälleen yhden suuren turhautumis kohtauksen seurauksena päätin, että kaksi tuntia koulussa saa riittää ja päätin pitää loppu iltapäivän Tiia aikaa ja päätin keskittyä taas eräänlaiseen mottooni:
se mihin keskityt, lisääntyy.
Jolkottelin kotiin, vaihdoin jalkaani hai saappaat ja loiskin lumisohjon seassa ostamaan liput Evan ja Manun keikalle. Aloin pohtimaan keikkailtaa ja sitä kuinka ihanaa on saada hyviä ystäviä luokseni laittamaan ruokaa, rupattelemaan (koulu ja ahdistus on kielletty keskustelunaihe) ja juomaan viiniä. Huomattavasti iloisempana jatkoin matkaani ruokakauppaan, jossa hevi osaston hyllyiltä silmiini kimmelsi mansikoita! hymyilin taas vähän enemmän, laitoin mansikat koriin ja ryntäsin kuolaten basilika hyllylle ja hemmottelun maksimoinniksi ostin myös sitruuna balsami kastiketta. Ostin piristykseksi vielä neilikoita, suklaata ja muffinssin!
Kotiin tultuani suuni mutristui, kun näin olohuoneeni vallanneet vaatemöykyt, kuin huutaen "lällällää! ollaan sotkettu koko asunto". Keittiötäni on vaivannut jo pitkän aikaan laiska tiskikone ja tiskien katku nyrpistytti nenäni (ja hyvä on iskä, tiskit voivat haista pahalta). Maksimoidakseni tämän vapaa iltapäivästä nautiskelun, en vain kyennyt tyytymään tämän tuhatjalkaiselta näyttävän vaatekasan tuijotteluun, vaan käärin hihat ja aloitin ns. raivo siivouksen. Tunnissa (?!) olin imuroinut, tiskannut, viikannut vaatteet kaappiin, pesin pyykit, laitoin kukat ja yrtit esille, keitin teetä ja istahdin alas tietokoneelle ja mussuttelin tyytyväisenä muffinssiani.
Nyt taas uudeksi latautuneena on ihana odotella asiakkaita ja ihastella kesästä muistuttavia neilikoita ja tuoksutella laventelia. Jälleen kerran asenne ratkaisee!
Ihanaa ja iloisaa päivää ja viikkoa kaikille!
