Täydellinen päivä

Olemme siskoni kanssa aina naureskelleet, että blogeissa kaiken saa aina kuulostamaan ihanalta ja hauskalta ja täydelliseltä, mikä aiheuttaa aina hieman kateutta toisten ihanista kokemuksista ja tekemisistä. Vietimme tavallista viikonloppua ja pian huomasimme, että kaikesta mitä teemme voisi kirjoittaa blogitekstin. Päivämme blogimaiseksi muutettuna sujui kutakuinkin näin:

 

Morris ei saa nukkua sängyssä, mutta minun sänkyni on näköjään poikkeus..

 Heräsimme rauhassa aamuauringon lämmittäessä huoneen. Siskoni koira oli käpertynyt polvitaipeeseeni ja tuhisi onnellisena, kun oli itse päättänyt, että minun sängyssäni nukkuminen on sallittua. Oli ihana aurinkoinen aamu ja ulkona oli ensimäinen oikeasti lämmin päivä tänä keväänä! Jääkaapista löytyi tuoreita mansikoita, tuoretta ananasta, reilunkaupan banaaneja ja tuoretta basilikaa sekä luomu piimää, joten päätimme valmistaa terveelliset smoothiet. Sekoitimme tehosekoittimessa kaikkia löytämiämme hedelmiä ja lisäsimme pakastimesta itsekerättyjä puolukoita, lisäsimme hieman piimää ja tuoretta basilikaa tuomaan hieman makua.

 Aamupala rauhassa nautittuna ja koirakin alkoi hiljalleen heräillä. Olikin aika lähteä käymään kaupungilla hieman shoppailemassa. Emme selvästikään ole hyvää shoppailuseuraa toisillemme, sillä yllytimme jatkuvasti toisiamme ostamaan kaikkea mitä emme oikeasti edes tarvitse. Pitkän kaupungilla viettämämme ajan jälkeen, olikin aika nautiskella täyttävä ateria Jyväskylän parhaassa ravintolassa Muang Thaissa. Siellä on hyvistä/tuoreista raaka-aineista valmistettuja thairuokia sekä herkullisia sushi annoksia! Jälkiruoaksi saamamme suklaan sisältö tosin jäi hieman mystiseksi, sillä se näytti kiviltä, mutta maistui kaakaopavulta.
 

Kun ostokset oli tehty ja ruoka syöty, pitikin mennä jo kotiin pelastamaan koira yksinolemiselta. Päätimme lähteä pitkälle lenkille ja viedä Morris koirapuistoon. Keväiset maisemat ja heräilevä luonto sai mielen rauhalliseksi. Koiraa lähinnä kiinnosti vihdoin lumenalta paljastuneet putket, jotka kulkevat kävelyteiden alla. Toisia koiria kiinnostaa hajut ja toiset koirat, mutta Morris tykkää putkista...Lopulta saavuimme koirapuistolle, jossa oli ihana seurailla koirien iloista leikkiä ja painimista.

 Kotiin saavuttuamme nautiskelimme lasilliset luomu punaviiniä ja nautimme rauhallisesta illasta.
Annoimme koiran leikkiä lempilelullaan pupulla ja lopulta olikin hyvä ottaa pienet päiväunet pupun kanssa.

Tämä päivä oli lopulta hyvin tavallinen, vain oma asenteemme teki siitä ihanan ja ikimuistoisen.

Siis luodaksesi ihanan päivän itsellesi: vietä aikaa rakkaimpiesi kanssa, unohda murheesi hetkeksi, elä niinkuin eläimet - tässä hetkessä, nauti ruuasta, leikkimisestä, luonnosta, avaa silmäsi kaikelle pienelle kauneudelle ympärilläsi ja tee niitä asioita mistä nautit.

Siis ihania ja iloisia päiviä kaikille!

Tyyny talkoot

Joka kevät huomaan, että minuun iskee valtava pesänrakennus vietti. Unelmissani ostan asuntoja, vaihdan koko kotini tyylin, vietän aikaani sisustuskaupoissa ja villiinnyn yrteistä ja kasvien kasvattamisesta. Perusteellinen kaappien siivous ja raivaus operaatio kuuluu myös perinteisesti kevääseeni. Vaatekaapista ja komeroistani löytyikin 3 kassillista kirppari tavaraa, eikä silti minulla ole koskaan mitään päällepantavaa? 

Tarkastellessani vaatteiden kuntoa ja sitä kuinka ne ovat jääneet pieniksi, tuli ajatuksiini että voisihan näitä kankaita käyttää apuna sisustuksessakin! Koska asuntoa on helppo virkistää eri tekstiileillä päädyinkin vaihtamaan verhoja ja tekemään uusia tyynynpäällisiä. 

Päätin virkistää sohvaani laittamalla siihen uuden selkänojan kokoamalla sen erilaisista tyynyistä. Ostin isoja 65x65cm tyynyjä ja ostin tukevat kankaat päällisiksi, näillä korvasin vanhat selkänojat. 

Sohva uusilla tyynyillä

sohva vanhalla selkänojalla

Päätin laittaa sohvalle vielä muutaman itsetehdyn tyynyn ja kokeilin tehdä tyynyliinat vanhoista vaatteista, joissa oli kivoja pintoja. Alkuperäinen tarkoitus oli neuloa/virkata itse tyynyliinoja, mutta laiskuus sai yliotteen. Vanhassa villapaidassa oli kaunis palmikkokuvio ja paita taipui helposti tyynyliinaksi. Myös käyttämätön ja hieman oudon mallinen poncho sai uuden roolin tyynyliinana.

Ponhon kaunis kuvio lähempää

Tummanharmaa villapaita sai tyynyliinamuotonsa helposti, sillä kuvio-osa oli lähes valmiiksi neliö. Kädensuut ja kaula-aukko piti ommella kiinni ja tehdä helman resorista läppä, josta tyyny laitetaan sisään. Poncho oli hieman haasteellisempi, sillä kuvio oli yläosasta kapeampi kuin alaosasta, mutta pitkään sitä mallailtuani, tuli siitäkin neliön tapainen. Myös ponchon helman resorista tein läpän, jotta tyyny on helppo ottaa pois ja tyynyliinan voi myös pestä. Tiimarista löytyi kivoja edullisia puunappeja, joilla tyynyliinoihin sai pieniä yksityiskohtia.

 

Valmis tyynykasa sohvanpäällä. Nyt sohva on vallan muhkea ja pehmeä, jossa on mukava nukkua pienet päiväunet. Enää haaveilemani koira  puuttuu sohvalta kuorsaamasta..

Vasemmalla kuvassa näkyy isot ompelemani tyynyt (tummanharmaa ja vaaleanharmaa), sekä etualalla uusin vaalea pitsihenkinen tyyny. 
Oikeanpuoleisessa kuvassa pieni yksityiskohta uudessa palmikkotyynyssä.

Eli jos et jaksa itse neuloa kauniita tyynyliinoja, käy ihmeessä kaivelemassa omaa vaatekaappia tai kirppareita. Sieltä voi löytyä upeita kankaita ja pintoja, joista saa ihania pieniä yksityikohtia kodin sisustusta piristämään!

Ontelokude matto

Paljon blogeja selaillessani, olen törmännyt jokapuolella ontelokuteeseen ja siitä tehtyihin töihin. 

Päätin itsekin kokeilla ontelokudetta ja olenkin pitkään yrittänyt hankkia työhuoneelleni sopivaa mattoa, joten ontelokuteelle löytyi heti joku käyttötarkoituskin. 

Lähdinkin siis ontelokude ostoksille ja lopulta kotoani löytyi 3 kg luonnon valkeaa ontelokude vyyhtiä. Vyyhtihän on tarkoitus keriä palloiksi, jotta se on menemättä solmuun, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Näköjään meille nykyajan nuorille ei ollakaan opetettu vyyhdin kerimistä ja sain opiskella tämän alan aivan itse, eikä netistäkään löytynyt oikein mitään vinkkejä. Ensimmäisen vyyhdin keriminen oli täys kaaos ja lopulta vyyhdin selvittelemiseen meni 8tuntia aikaa.

Tätä tekniikkaa en suosittele kellekään..

kahdeksan tunnin jälkeen i had some balls! voi sitä ilon määrää kun se lopulta aukesi!

 Seuraavien vyyhtien kanssa olin hyvin tarkkana, että ne ovat menemättä solmuun. Ainoa toimiva keino olikin laittaa kude tuolinselkänojan ympäri ja kieputella vyyhti kahdeksi palloksi. Läheisteni kokemusten perusteella, kudetta ei kannata jättää myöskään koirien saataville, sillä niistä syntyy nopeasti suloisen sekainen päiväunipaikka.

Löysin netistä kaksi hyvin selkää matto-ohjetta, joiden mukaan lähdin virkkaamaan omaa mattoani. 

Tässä molempiin ohjeisiin linkit Juhannusruusu matto ja Aura matto. Kuviot matoissa oli hieman erilaiset ja oma mattoni saikin alun juhannusruusu matto-ohjeen mukaan, mutta loppu tulikin tehtyä Aura maton ohjeella ja osin omasta pääsä, kun olen niin laiska lukemaan ohjeita.

virkattu ontelokudematto valmiina

 Virkkaamisosuus olikin yllättävän nopea ja matto valmistuikin muutamassa illassa, lukuunottamatta vyyhdin selvittely tunteja.. Tosin kädet ja ranteet oli välillä kovilla, joten joutui väkisin pitämään taukoja virkatessa. 

Kude kutistuu jonkin verran pesussa, joten se kannattaa pestä koneessa (sekä mahdollisuuksien mukaan myös kuivattaa koneessa) ennen kuin aloitat virkkaamisen - siis jos olet kärsivällinen tekijä. Mutta me, joiden mielestä maton piti olla valmis jo eilen, kannattaa virkata hieman löysempää, jotta kuteella on hieman varaa kutistua sitten pesussa myöhemmin. Kuvissa näkyvään mattoon kudetta kului n. 2,5 kg ja halkaisija on 115cm, matto on virkattu 10 koukulla, jotta kude jäi hieman löysemmäksi.

Kun matto on valmis ja oikean kokoinen, on hyvä kastella mattoa ja levittää se suoraksi, jotkut jopa silittävät maton sileäksi. Itselläni oli myös ns. mattotanssi, kun tepastelin maton päällä hyvän musiikin tahdissa, jotta mutkat ja muhkurat tasoittuivat. Virkatessa siis on turha huolehtia siitä, että matto näyttää olevan yhtä tasainen kuin vuoristorata, se suoristuu kyllä kun se on valmis! 

Mutta todella voin suositella matonvirkkaamista kokeiltavaksi ihan kaikille!

Erilaista pikaruokaa

Hyvä ruoka on yksi suuri intohimoistani ja sen olen oppinut perheeni kautta. Välillä naureskelemme sitä, kuinka paljon yksi perhe pystyy edes puhumaan ja nauttimaan ruuasta niin paljon kuin me. Kun suunnittelemme reissuja tai vapaa päiviä, mietimme ensin mitä syödään. 

Kuitenkin arjen keskellä sitä toivoo, että voisi tehdä hyvää ruokaa ja nopeasti. 

Terveellisyys on aina plussaa, mutta uskon että ihminen saa kuitenkin syödä melkein mitä vain, kohtuudella. 

Monien kokeilujen jälkeen olen löytänyt muutamia nopeita ja helppoja ruokia, joita valmistaa vaikkapa lounaaksi tai äkkiä työpäivän jälkeen. 

Tässä siis arjen pikaruokaa!

Katkarapu pasta
1. Keitä pasta kypsäksi, valuta ja laita takaisin levylle miedolle lämmölle
2. Lisää pastan joukkoon muutama lusikallinen smetanaa
3. Mausta suolalla, pippurilla, chilillä, limellä tai muilla lemppari mausteilla
4. Sulata katkaravut ja sekoita ne pastan joukkoon

Nauti!

 Savulohi salaatti
1. Laita salaatti lautaselle ja pilko sekaan kurkkua, paprikaa, tomaattia, punasipulia ja suolakurkkua
tai muita kasviksia joita kaapista löytyy.
2. Lisää päälle savulohta
3. ripottele salaatin pinnalle pähkinöitä, siemeniä tai leipäkuutioita (kuvassa soijassa paahdettuja kurpitsan siemeniä)
4. lisää halutessasi salaatinkastiketta ja syö

 Wokki nro1 (kuvassa)

 1. keitä nuudeleita tai riisiä

2. Laita kattilaan valmis wokkikastike

3. lisää joukkoon hieman soijaa, chiliä, limen mehua tai muita mausteita

4.heitä mukaan haluamasi kypsä proteiini: katkaravut, liha, tofu, soijasuikaleet yms..

4. Korianteria päälle tuomaan lisää itämaista makua

 Wokki nro 2 

1. Valmistele haluamasi proteiini: liha, kala, katkarapu, tofu, soijasuikale

2. Lisää wokkipannulle rkl öljyä ja lisää pieneksi leikattua kiinankaalia ja paista sitä kokoon hetken aikaa. 

3. lisää mukaan muita kasviksia esim. sieniä ja paprikaa.

4. lisää wokkiin korianteria oman maun mukaan

5. lisää joukkoon kypsä proteiini

6. Mausta kalakastikkeella, soijalla, limellä ja halutessasi chilillä.

 Molemmissa wokeissa valttia on nopea valmistus aika. Eli aineksia ei muhiteta pitkään pannulla vaan ne lähinnä käytetään nopeasti pannulla. Kasvikset saavat jäädä rapeiksi. 

Kasviswokkiin voi halutessaan lisätä kananmunaa tuomaan lisää täyttävyyttä. eli valuta raakaa kananmunaa wokin sekaan pannun pohjalle ja tällöin kypsennä wokkia hieman pidempään, jotta muna todella kypsyy.

Avokado pasta  (päivitän kuvan myöhemmin)

Kyllä, taustalla on kuuluisa avokado pasta, mutta monien kokeilujen jälkeen olen saanut sen yksinkertaistettua niin, että se valmistuu samassa ajassa kuin pastakiehuu, eli parhaimmillaan muutamissa minuuteissa.

  

1. Aloittakaamme vedenkeittämisestä.Kun vesi kiehuu, heitä sekaan pasta ja lisää veteen suolaa

2. Pilko kulhoon avokadot (n.1kpl/syöjä) ja lisää joukkoon limen tai sitruunan mehua jottei avokado tummu 

3. Mausta mustapippurilla, valkosipulilla ja chilillä 

4. Kun pasta on kiehunut, ota suolaista keitinvettä vajaa 1dl/syöjä ja lisää avokadojen sekaan 

5. Lisää kastikkeen joukkoon parmesanraastetta (valmiiksi raastettu juusto nopeuttaa ruuan valmistusta, mutta maku on tietysti parhain jos jaksat raastaa juuston itse) sen verran, että kastike on tasaisen vaaleanvihreän näköistä.  

6.Voit halutessasi lisätä joukkoon tuoretta basilikaa, mutta hyvää se on ilmankin. 

Herkullisia ruokahetkiä kaikille! 
Hyvää ruokaa voi todella tehdä nopeasti ja kiireessäkin, vain mielikuvitus on tässä rajana!

Ensimäinen mosaiikkityöni

Ilmeisesti kevääseeni kuuluu kaiken uuden kokeileminen, sillä netissä pyöriessäni huomaan jatkuvasti etsiväni kaikkea uutta kivaa tekemistä. Tämä tapahtui taas kun jostain eteeni ilmeistyi mosaiikkitöitä. Aloin heti miettimään mitä monimutkaisempia ideoita mosaiikkityön kokeilemiseksi, kunnes päädyin hieman helpompaan ideaan. 

Tarkoituksena olisi tehdä kaunis mosaiikkipohja yrttikasvihuoneeni pohjalle. 

Kävin ostamassa lasimosaiikkiia, liimaa, pihdit ja saumauslaastia. 

Väreiksi valikoitui sininen, vaaleaharmaa ja violetti. Paikallisesta askarteluliikkeestä ei tosi löytynyt juuri niitä unelmieni värejä ja sävyjä, mutta jahka harrastuksesta innostun enemmänkin, voin tilata unelmieni värit netistä!

 Ensin oli aseteltava laatat haluttuun asentoon ja liimasin ne liimalla kiinni alustaan. Liikkeessä suosittelivat, että laattaliima on parhain kiinnitysväline. Etenkin jos vaarana on laattojen valuminen alustastaan. Laattaliimaa/kaakeliliimaa saa rautakaupoista.

Saumausta. Kannattaa hankkia tuhoutumista kestävä kulho, lusikka ja käsineet tähän hommaan.

 Saumaus oli mukavaa puuhaa, sillä nopeasti sai käsityksen valmiista työstä. Tässäkin varmasti kokemus tuo viisautta, mikä on paras tapa tehdä saumat. Itse käytin paljon sormiani, näin sai hyvän otteen työhön ja sai tehtyä pikkutarkkaakin työtä. Ja ikuisena savitöiden rakastaja on aina mukava upottaa omat kädet massaan ja muotoilla työ valmiiksi ilman välikäsiä. Tässä työssä kyllä on hyvä pitää suojakäsineet käsien suojana.

Ainoa pohdintaa aiheuttava ilmiö oli laattojen puhdistus saumauslaastista. Pitkän puhdistuoperaation jälkeen, kuivuttuaan laatoissa oli yhä hento laastipinta.. Mutta yrittini tuskin valittavat haalistuneista laatoista.

Kyllä nyt yrttien kelpaa!

Itse olen vallan tyytyväinen lopputulokseen ja oli vapauttavaa kun työ valmistui niin nopeasti. Myös voin todeta työn hartiaystävälliseksi, kun ei tarvitse näperrellä sormilla ja hartiat korvissa.

Viimekesän barcelonan matkalla nähtyihin Gaudin mosaiikkitöihin on toki vielä matkaa, mutta tässä on koko elämä aikaa harjoitella!

Lisäksi suurta iloa tänään aiheutti se, että kuulin ensimäisen muuttolokin rääkäisyn, 

kevät todella on tulossa! 

kuuntelepas muuten tänä kesänä lokkeja, eikö ne huudakin aina: tiiiiiiia!

Vai onko tämä vain omassa päässäni??

Taistelu elintilasta

Vuosiensaatossa olen huomannut, että minussakin asuu pieni viherpeukalo. Näin kerrostaloasujana, ilman parveketta, on haasteellista toteuttaa tätä puolta itsestään, mutta yritys on silti suuri! 

Toissa kesän saavutukseni oli kasvattaa metrin korkuinen basilika ikkunalaudalla. Tästä intoutuneena päätin jatkaa yrttien kasvatus operaatiota myös seuraavina kesinä. 

Viimekesän basilikan ja korianterin idätys siemenistä sai surullisen lopun, kun ruska-aika saapuikin jo kuukauden päästä istutuksen jälkeen... Tyydyin lopulta ostamaan valmiit yrtit läheisestä ihanasta puutarhasta. 

Tänä vuonna yritin uudestaan ja yritys palkittiin oikein mukavasti, ainakin melkein. 

Korianterin alkuja

Päätinkin siis investoida yrittiviljelmiini tänä vuonna panostamalla hyvään kasvuympäristöön ja hankin uusille ystävilleni uuden kodin ikeasta. Ensin hieman huteralta vaikuttanut minikasvihuone on osoittautunut todella hyväksi! Se pitää lämpötilan yrteille sopivana ja kosteus säilyy mullassa paremmin. Vedenpaisumusriski on selvästi entistä pienempi, kun yrttejä ei tarvitsekaan kastella ihan jatkuvasti.

Yrteille suunnattu koti ja vieressä kasvaa yksivuotiseksi väitetty chili, joka on asunut luonani jo 3 vuotta

Kaikki siis yrittien kannalta vallan hyvin, kunnes aloin huomaamaan että näkökentässäni pörräsi jatkuvasti joku. Banaanikärpäset ovat siis valloittaneet asuntoni. Mokomat olivat pesiytyneet yrttieni sekaan ja nyt niitä on jokapuolella! 

Etuoikeudekseni voin todeta, että ystäväpiiristäni onneksi löytyy ihminen, joka on joskus taistellut valtavan kärpäsongelman kanssa. Päätinkin siis käyttää hänen viisauttaan apunani ja aloitin taistelun yrttieni elintilasta!

Ensiksi on tarkistettava kärpästen älykkyys, hoksaavatko ne mennä suoraan ansaan vai onko niille viriteltävä ansa, josta ne eivät pääse pois. Asetin kasvihuoneeseen kulhoja joissa on sokeria, vettä ja muutama tippa astianpesuainetta. Makea vesi houkuttelee kärpäset luokseen ja astianpesuaine rikkoo veden pintajännityksen, jolloin kärpäset uppoavat veteen. Ilmeisesti kärpäseni eivät ole viisaimmasta päästä, sillä ne menivät ansaan! Nyt vain odotellaan, että kaikki kärpäset ovat löytäneet tiensä pikkukuppeihini ja saan taas koko asunnon itselleni ja voin keskittyä yrttieni hoitamiseen ilman häiriöitä. Mikäli kärpänen on älykkäämpi, on ansa asetettava johonkin astiaan, josta ne eivät pääse lentämään pois.

Nyt siis odottelen, että satoa alkaa syntyä niin voin alkaa herkuttelemaan itsekasvatetuilla yrteillä!

Niin, ja rauha kaikkien näiden kärpästen sieluille.

Gekkokin sai hyvän elämäntehtävän olla säikyttämässä kaikki kärpäsehdokkaat karkuun!

Pajuinen pääty

Viimeisin projektini sai alkunsa pääsiäisenä. Sänkyni on jo pitkään kaivannut päätyä ja lopulta päädyin valmistamaan päädyn itse, punomalla sen pajusta. Olen joskus monia vuosia sitten tehnyt pajutöitä, mutta käytännössä hommaan ryhdyin täysin tietämättä mitä siitä syntyy.

Tarkoituksena oli punoa pajusta matto, jonka kiinnittäisin seinään.

Ensin oli noudettava takakontillinen pajuja. Rakennus puuhassa oli jatkuvasti mukana koiravanhus, joka aina välillä kävi salaa tarkistamassa että sängynpääty myös maistuu hyvältä.

Paksummista pajuista tein kehikon, johon aloin pujoitella ohuempia oksia.

Lopulta pajumatto saikin ympärilleen puukehykset, jonka ansiosta päätynäyttää siistiltä ja pukevammalta. Sattumoisin varastosta löytyikin kaikki tarvikkeet ja pääty oli valmis kahdessa päivässä!

Pääty omalla paikallaan

Tällainen siitä sitten syntyi! Toki pajuosio on hieman itsetehdyn näköinen, mutta voin olla ainakin varma, että toista samanlaista päätyä tuskin löytyy. Nyt sitten on harkinnassa käsittelenkö puukehykset antiikkivahalla tummiksi, toisaalta tämä käsittelemätönkin lauta on melko veikeän näköinen.. Iltaisin on ollut mukava kömpiä peiton alle ja huomata hento pajun tuoksu ympärillä. Pilkottipa pajujen lomasta muutama pajunkissakin ja kun tarkkaan katsoo, on havaittavissa myös selvästi koiran mutustelemia oksia.

Uusi Alku

Vihdoinkin sain aikaiseksi perustaa tämän blogin, joka on jo pitkään pyörinyt ajatuksissa. 

Blogi sai pitkän harkinnan jälkeen nimen Ilon pisaroita. 

Blogi tuleekin sisältämään juttuja asioista, jotka ovat minulle tärkeitä ja tuovat minulle iloa. 

Se mihin keksittyy, lisääntyy ja haluankin lisätä tämän arjen keskelle lisää iloa, rentoutta, itsensä armollista haastamista ja rauhaa. 

Olen siis intohimoinen yrittämään parhaani, vaikkakin monesti tulos on jotain ihan muuta kuin sieluni silmin olen nähnyt. Olenkin sitä mieltä, että tärkeintä on olla itselleen armollinen ja tehdä niitä asioita, jotka tuovat meille iloa ja voimaa. 

Toivon siis lukijoilleni iloa ja toivottavasti myös inspiroivia lukuhetkiä!