Wednesday 3 June 2015

Onko ihanampaa...

Tämä orastava kesä saa ajatukseni kääntymään kohti metsiä ja vaelluspolkuja. Kävin ottamassa varaslähdön kesän vaelluksiin Kolilla, samalla esitellen suomalaista luontoa Urugualais vahvistukselle. Onko ihanampaa kuin aamulla kömpiä esiin hirsimökistä pihaan, josta näkymät johtavat Jero järvelle, jossa kuikkapari kuikuilee toisilleen? 


Onko ihanampaa kuin istua iltaa järvenrannassa nuotiolla pienessä vesisateessa, juoden lumihangessa jäähdytettyä olutta ja katsella järvelle laskeutuvaa sateenkaaren päätä? 




Onko ihanampaa kuin viettää puoli yötä parvekkeelle rakennetusta patja-maja hässäkässä peittojen sisällä juoden punaviiniä ja katsellen majavaa nakertelemassa mökkirannan koivua? 

Onko ihanampaa, kuin nähdä aikuinen mies intoilemassa tuntitolkulla näkemästään rusakosta ja ihmetellä miten toiselle taas villisian näkeminen voi olla täysin arkipäivää? 



Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta arvanet jo, että mökkireissuni oli vallan onnistunut varaslähtö kesään...

Mutta kävimme siis mökkipihaakin pidemmällä. Kiertelimme perinteiset Kolin huiput sun muut ja suuntasimme kohteeseen, jonka löysin edellisellä Kolin reissulla. Tämän mystisen paikan nimi on Kaiskunniemi. Se on Kolin perukoilla, hieman ennen Hattusaarta. Se on n. 3 km pitkä kapea harjuniemi, jota ympäröi valtava Pielinen. Viime syksynä tänne vaeltaessani pääsin Kaiskunniemen päähän, tälläkertaa jäimme nuolemaan näppejämme reitin puoleenväliin liian korkean veden vuoksi. Tämä on siis hyvä kesän ja syksyn kohde, silloin kun vesi on matalalla. 


Mystinen paikka on siksi, että se on upea. Syksyllä saapuessamme niemen kärkeä kohti, huomasimme, että pätkä niemestä oli palanut täysin mustaksi. Matkan puolivälissä kivikko kohtaa Pielisen luoden ihania värikontrasteja (ja urugualaisille voi uskotella, että vaahtopäät on hylkeitä). Upeat jään muovaamat harjut ja supat saavat ajatuksesi kauas jääkauteen. Niemen kärjessä seisominen saa kaikki aistit terästäytymään ja mielen ihmettelemään maailmaa. Ah, sanani eivät riitä.


Onko ihanampaa kuin lämmittää puusauna keskellä päivää ja heittää urugualainen vesisateessa järveen? 



No comments:

Post a Comment