Save your beloved ones!!

Jahka joku on ihmetellyt miksi en ole aikoihin kirjoitellut mitään neulomiseen tai virkkaamiseen liityvää, siihen on syynsä. Käteni syyhyävät neulomaan, hypistelen kaupoissa ihania lankoja, on valtavasti ideoita ja ajatuksia mitä alan tehdä. Mutta, eräänä päivänä tapahtui jotain, mikä sai neulomisen ja virkkaamisen tauolle. Tämä traaginen kokemukseni on jaettava teillekin, jotta osaatte varautua mahdolliseen omakohtaiseen kokemukseen ajoissa! 

Olohuonettani on koristanut pitkään ihana vanha olkikori, se on ollut perheellämme aina ja on niin kaunis, että omaan kotiin muuttaessani se pääsi asumaan luokseni paraatipaikalle. Mikä on kauniimpaa kuin laittaa omat lankakerät, jotka odottavat puikoille pääsyä, kauniisti esille tähän  koriin! Siinä ne olivat ja ihastuttivat katsojaansa. Eräänä päivänä yksi näistä lankakeristä pääsi suorittamaan elämäntehtäväänsä ja oli päätymässä virkkaustyön päärooliin. virkkaustyön ollessa jo hyvässä vauhdissa ja keräkin oli hieman päässyt hupenemaan, tarkka silmäni huomasi tässä mustassa langassa jotain erikoista. Tiirailtuani tätä lankakerää huomasin pienen valkoisen toukan, toisen, kolmannen ja siihen loppui laskeminen. Kerä lensi aikamoisessa kaaressa pois käsistä ja pyysin biologi isäni tekemään lajitunnistuksen: koiperhosen toukka. Olen suuri eläinystävä, mutta toukat ja sen sellaiset ovat kyllä sitä eläinlajia, jotta saavat pysyä pois minun asunnostani. Lopputuloksena tämä kaunis olkikori päätyi roskikseen kaikkien lankakeriensä kera. Tiedän, että niistä toukista pääsee eroon ja langat voi säilyttää, mutta ällötykseni asian suhteen sai minut luopumaan näistä langoista. 

Save your woolen master pieces!!

Kotini pääsi aikamoisen siivousurakan alle ja lisä ongelmaksi ilmeni, että talosta löytyi myös turkiskuoriaisia ja niiden toukkia. Nämä otukset yhdessä koiden siis rakastavat villaa ja luonnonkuituja, ihan niinkuin minäkin. Minä tosin jätän ne syömättä ja olen tekemättä niihin reikiä.. Nyt koti on siivottu, kaikki kätköt putsattu. Silti silloin tällöin huomaan silmissäni vilahtavan kultaisen pyrähdyksen tai seinälläni kiipeilee kullanhohtoinen pieniperhonen. Tähän jatkuvaan lentoharjoitteluun ja kärpäslätkän kanssa heilumiseen kyllästyneenä päätin ottaa kovat otteet käyttöön. Tilasin Ruskovillan nettisivuilta koiperhoslaatikon ja punaseetripuurenkaita. 

Koiperhoslaatikon saavuttua postissa ja sen asennettuani alkoi ympärilläni lentää valtavasti näitä laatikon kuvauksen mukaisia paritteluhaluisia uroksia. Niistä muutama meni tämän herkullisen feromonin perässä laatikkoon, sinne jääden mutta osa jäi parveilemaan humaltuneena laatikon läheisyyteen. Siinä oli helppo sitten päästää koiperhoset paremmille apajille, kun kerrankin olivat esillä yhtäaikaa. Punaseetri palat koristavat nyt asuntoani, kuulemma ällöttäen kaikki tuholaiset kauas minun villapaidoista ja lankakeristä! Punaseetri tuoksuu miellyttävälle ja peittää villantuoksun. Nyt vain odotellaan milloin uskallan taas ottaa lankakerät puikoille.

Mutta olkoon tarinan opetus se, että suojele rakkaita lankakeriäsi ja upeita luomuksiasi siten, että säilytät ne muovilaatikoissa tai tiiviissä pusseissa. Punaseetripaloilla voit suojella vaatekaappiasi ja pitää öttiäiset kaukana huiveistasi ja puseroistasi!! 

When just visual repellent wont be enough you can try red cedarwood rings!

There has been quiet here in my blog about knitting and crochet lately but there is  a reason for it. One day I started to make some never ending project of mine and was making a crochet when I noticed there was some sort of worm in that yarn of mine. After some investigation it turned out to be worm of moths. And at the moment I am trying to get rid of all the pests at my house with mothbox full of feromone and pieces of red cedarwood. Now I am just waiting when it is time to get back in business with new yarns! 

But take care of your beloved yarns and creations! Store them in plastic case or bags!