Vietin viikonloppua yhdessä perheeni kanssa ja pohdimme isäni kanssa, kuinka yllättäisimme äitini sunnuntaina. Luonnossaliikkuja faneina päätimme tehdä retken yhdelle luontopolulle ja järjestää sinne yllätyseväät. Äidilleni tarina meni niin, että vitsailimme aluksi menevämme huoltoaseman seisovaan pöytään syömään, mutta tämä tarina ei mennyt läpi. Sunnuntai aamuna kuitenkin päätimme, että josko lähtisimme vaikka pienelle kävelylle. Isä sanoi ottaneensa makkaraa mukaan ja muutaman ruispalan. Kuitenkin salaa edellisenä yönä ja sunnuntai aamuvarhaisella, olimme tehneet piknik korillisen herkkuja ja vienyt sen valmiiksi jo autoon odottelemaan reissua.
Ajoin (siis kyllä, isäni päästi jopa minut rattiin), Niittylahden laavulle. Savulahteen. Savulahti sijaitsee Kuopiosta Joensuuhun päin n. 30min ajomatkan päässä. Jos matkan aikana menee hermot, niin vierestä löytyy Neuron, jonne voi sitten mennä lepäilemään. Näin arvelimme perässäni ajaneen takstin tekevän, kun ajoin nopeusrajoitusten mukaan.
Pistimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään parin kilometrin luontopolun tonkkurinmäellä, ihaillen iki vihantaa metsää. Kävelyn jälkeen köröttelimme vielä jonkin matkaa laavulle, jossa ylläri eväät otettiin esille. Eväiksi päätyikin halloumi-hummus-rucola täytettyjä patonkeja, eksoottista hedelmäsalaattia ja jälkiruuaksi vohveli vadelmahillolla. Kerrankin pääsin toteuttamaan tätä näpertäjä-koristelija-kaiken pitää näyttää kivalta - puoltani ja sain tehdä piknikistä myös visuaalisesti kauniin. Siis tuloksena olikin visuaalinen ja vatsansisäinen ähky.
Opin Savon Sanomista, että muurahaisilla on kaksi vatsalaukkua, henkilökohtainen vatsa ja sosiaalinen vatsa, josta jakavat ruokaa myös muille. Tämä piknik täytti molemmat vatsat, ihana seura, hyvä ruoka, hiirenkorvat ja Mestari laulajalinnut kruunasivat päivän.
No comments:
Post a Comment