Rakastan tarinoita. Rakastan etenkin oivalluttavia tarinoita. Tarinoita jotka saavat pohtimaan ja ajattelemaan myös omaa elämää ja se voi vaikuttaa syvästikin itseen vaikka tarina olisikin symbolinen.
Tuossa viime vuoden puolella, kuulin pienen tarinan, mikä jäi pörräämään ajatuksiini pitkäksi aikaa. Se sai minut pohtimaan sitä, että on tärkeä muistaa keskittyä siihen mikä on sinulle tärkeää ja uskoa itseesi ja juuri siihen juttuun mitä teet. Nyt siis normaaleista blogi kirjoituksistani poiketen haluan jakaa tämän tarinan myös teille:
Jokainen lienee kuullut kirjailijasta Hemingway. Hän oli omaan aikaansa poikkeuksellinen kirjailija, siksikin, että hän kirjoitti valtavirrasta poiketen hyvin lyhyitä kirjoja, sillä tuolloin arvostettiin kirjailijoita jotka kirjoittivat pitkiä kirjoja. Tarinan mukaan eräänä iltana Hemingwayn istuessa ystäviensä seurassa ravintolassa, hänen ystävänsä alkoivat jälkeen kiusoitella häntä tästä vähäsanaisuudestaan:
- Miksi sinä oikein kirjoitat niin lyhyitä kirjoja? Hänen ystävänsä kysyi.
- Miksi minun pitäisi kirjoittaa pitkä kirja, jos saan kerrottua hyvän tarinan hieman lyhyemmin? Hemingway vastasi itsevarmana.
- Taidat vain peitellä sitä, ettet ole niin hyvä kirjailija kuin ne jotka pystyvät kirjoittamaan usean sadan sivun kirjoja, joku totesi ylpeänä.
- Ei hyvään tarinaan tarvita paljoa sanoja ja tekstiä, pystyisin kirjoittamaan tarinan vaikka neljällä sanalla. Hemingway totesi rauhallisesti.
- Hah! Ei kukaan pysty kirjoittamaan tarinaa neljällä sanalla! Kaverit tokaisivat töykeinä.
- Löydäänkö vaikka vetoa? Jos kirjoitan tarinan neljällä sanalla, tarjoat loppu illan? Hemingway totesi.
- Sovittu, kaveri totesi hyvin itsevarmana myhäillen.
Ilta jatkui normaaliin tapaan ja Hemingway istuskeli hieman mietteissään ystäviensä seurassa. Hetkenpäästä hän otti ystävältään lautasliinan, kirjoitti siihen jotain ja ojensi sen ystävälleen.
Ystävä luki lautasliinassa olevaa tarinaa pitkän aikaa. Huokaisi ja laski lautasliinan pöydälle.
Samalla kun hän laittoi kättään takataskuunsa etsiäkseen lompakkoaan hän kysyi:
- No, mitä haluat tilata?
Muut ystävykset kääntyivät hieman epäuskoisina katsomaan nenäliinaa ja lukivat tekstin:
Myytävänä,
lapsen kengät,
käyttämättömät.
I love stories and storytelling. I espesially love stories that make me think and observe new things in me and in life. Last year I heard a story that made me think about it for a long time. The story made me think how important is to believe in yourself and what you do. No matter how little or small but it can be a story, it can be something that makes a difference, makes you realize something new.
So here is the story for you too:
I think that most of us have heard about the writer Hemingway. He was an exceptional writer at his time in many ways but also because he used to write shorter books than his colleagues. That time books were appreciated more if they were long. The story tells that one night when Hemingway and his friends were in a bar the friends started to tease Hemingway a little:
- Why do you write so short novels? His friend asked.
- Why should I write a long story if only few words is needed to tell a good one? Hemingway said with a confidence.
- I think you are trying to cover up the fact that you are not that good writer as those who can write novels with a good amount of pages, the friend said with a content smile.
- Well, I think that the story is more important than the amount of words. I could write a story with six words. Hemingway said casually.
- No one can write a story with a six words! the friends said ruthlessly.
- Lets bet, if I can write a story with six words you pay the bill tonight, Hemingway said.
- Thats a deal! the friend said like he had already won
The night continued and Hemingway was thinking at end of the table. It took a while and he took his friends napkin and wrote there something. The friend took the napkin and read it. He sighed and put his hand into his pocket and took his wallet and asked:
- So, what do you drink?
All the others turned to read the story and it said:
For sale,
Baby shoes,
Never used.
No comments:
Post a Comment