Sisustuskriisi

Olen aina rakastanut sisustamista ja huoneiden järjestelyjä. Myönnän, että joskus olen menettänyt yöunenikin sen vuoksi, että pohdin mitä millekin tilalle voisi tehdä. Rakastan myös ideoida erilaisia yrityksiä, niille toimitiloja, toimintaperiaatteita ja sisältöjä. On minulla jopa tallessa muutama liiketoimintasuunnitelma, joissa olen tutkiskellut olisiko ideoista jopa toteutettavia vaihtoehtoja. Nyt tästä sisustamisesta onkin tulossa ammattini, mikä tuli itselleni täytenä yllätyksenä! Pääsin opiskelemaan Kuopion Muotoiluakatemiaan Sisustusarkkitehtuuria ja nyt elämäni saakin aivan uuden suunnan. 

On ollut hauska nähdä ja tutustua uusiin ihmisiin ja sitä kautta myös katsella, minkä tyylinen kukakin on. Joku tykkää väreistä ja tunnelmallisuudesta, toinen vaaleudesta ja valosta. Parin viikon opiskelun jälkeen on jo syntynyt kriisi, sillä kaikkia ihania ideoita ja ajatuksia on jo näin lyhyessä ajassa syntynyt valtavasti! 

Sarjassamme oudot väriyhdistelmät

Aivan yllättäen alkaakin hyvin toiminut koti näyttää liian pimeältä, tai liian hempeältä, liian täynnä tavaraa, liian sotkuiselta siis liian kaikelta muulta kuin kivalta! Tilannetta ei tietenkään helpota se, että ihana siskoni saa minut aina sekaisin kaikissa sisustusliikkeissä ja on todella huono idea päästää meidät kahdestaan shoppailemaan.. Kaikki blogit, sisustuslehdet, ystävien kodit ja ideat saavat aina oman kodin näyttämään tylsältä ja mitättömältä.

Päädyin ostamaan jo uuden maton olohuoneeseeni. Nyt uudella matolla tepastellessa huomaan, että sohvatyynyt eivät enää sovi sohvalle. Ja itseasiassa koko sohva näyttää aika tylsältä. Verhotkin voisi vaihtaa ja asuntokin loppujenlopuksi on todella pieni...

Ihanat yrittini ennen

Ihanat yrittini jälkeen...

Kuitenkin tänään tullessani kotiin äärimäisen rankan koulupäivänjälkeen, (joka kesti kokonaisuudessaan hurjat 4tuntia ja ainoa asia mikä jäi mieleeni pyörimään oli keskustelu istukan pakastamisesta), istahdin omalle sohvalleni villasukat jalassa ja totesin, kotini näyttää ihan minun kodiltani. Kotini on aina joskus ihanan järjestelty ja siisti. Se on täynnä pehmeitä tavaroita, iso korillinen villasukkia, vilttejä, muistoja tuovia tavaroita ja huonekaluja. Seinällä isän lapsena keräämät perhoset, itsetehtyjä tyynyliinoja ja matto. Kaikilla tavaroillani on jokin tarina. Joskus kotini on aivan sekaisin ja yrttini protestoivat kun on liian kuuma. Kaikki ei ehkä ole kuin sisustuslehdestä, joku ei välttämättä haluaisi asua kodissani, mutta tämä onkin minun kotini ja juuri minun näköiseni. 

Molemmilla peileillä on omat tarinansa, kuinka ne minulle ovat päätyneet. Toinen vie minut ajatuksissani intiaan, toinen pellonlaidalla lepäävään vilja-aittaan. Siinä rinnakkain, ne nyt ovat niin samanlaiset, mutta niin erilaiset.

Mielestäni siis on tärkeää, että itse viihtyy kotonaan. Aina voi muuttaa ympäristöään, mutta sisimpänsä on tärkeintä sisustaa aina ensin. Joskus käytin esimerkkiä kodista, että silloin tietää olevansa kotona kun on vatsataudissa tai flunssassa ja voi käpertyä johonkin koloon parantumaan.

Ruokapöytä on saanut seurakseen vanhan ikkunan, kummasti kaikki sen äärellä istuvat huomaavat tuijottelevansa ulos ikkunasta, kuin nähden elävän elämän sen ruutujen takana