New webs

Tämä kulunut vuosi on hujahtanut valtavalla vauhdilla ja mitä muutoksia se on tuonutkaan elämääni! Muutoksen keskellä blogikin tuntuu kaipaavan muutoksia. Kysynnän ja omankin kansainvälistymiseni vuoksi blogitekstit tulevat nykyisin myös englanniksi. Pyrin myös parhaani aktivoitua kirjoittamisen suhteen ja myös sisältö muuttuu hieman monipuolisemmaksi. 

Tähän asti olen lähinnä esitellyt omia projektejani, mutta omien aikataulujeni vuoksi näitä projekteja odottelee kymmenittäin lipastonlaatikossa, joten esittelen ideoitteni syntyperiä ja muita innovaatioita joihin olen törmännyt, jotta joku muu voi päästä kokeilemaan niitä! 

My blog Drops of Joy will be now also in english! 

Thank you for all the readers who have asked is it possible to write also in english. 

The blog is about everyday joy, arts and crafts, food, my walkabouts, interior design and hopefully there is some interesting ideas to try on. If anyone wants to know about my older posts and their contents I am happy to tell more. 

In future I hope I am able to write more often and the variety of posts will be wider.

In past I have written more about my own projects but because of my busy schedule I will also tell about ideas and creative finds I have made. 

But all in all, I welcome you to read my blog! 

I hope you enjoy it!

Italiano Pasta

Kevään korvalla tapahtuu kaikenlaista ihanaa..

Valo lisääntyy, luonto heräilee pitkän pimeän jälkeen ja kun siihen yhdistää vielä ihanan uuden tuttavuuden, niin kevät on saanut mitä parhaimman alun! 

Pitkäaikainen unelmani on käynyt toteen, sillä pääsin tutustumaan mahtavan hyvään ruuanlaittajaan ja muutenkin vallan mukavaan seuralaiseen, mutta unelmani toteutuminen yllätti minut sillä, että tämä personal chefini sattuikin olemaan italialainen! mikäs siinä, saada nyt aidon italianon tekemää herkku ruokaa!! Hyvissä ruuanlaittajissa on se hyväpuoli, että he inspiroituvat mitä pienimmistä asioista, tässä tapauksessa vaadittiin molempien suuri intohimo korianteriin ja sieniin. Tuolloisesta kaapistani löytyi oliiviöljyä, pastaa, tomaatti ja herkkusieniä. Pikainen kaupassakäynti lisäsi listalle korianteria, valkosipulia ja suolaa. 

Tämä pasta yllätti minut niin positiivisesti, että tämä on jaettava nyt muidenkin kokeiltavaksi! 

Italiano Pasta rakentuu siis seuraavasti:

 
 - Laita pastavesi kiehumaan ja lisää suolaa ja pasta, keitä kypsäksi.

- Samalla leikkaa valkosipulit siivuiksi ja laita ne kuumalle pannulle oliiviöljyyn paistumaan. 

- Leikkaa herkkusienet ja tomaatit viipaleiksi ja lisää nekin pannulle. 

- Muhittele näitä aineksia pannulla niin kauan että huomaat tomaattien hävinneen. 

- Mausta kastiketta suolalla ja pippurilla (meidän tapauksessamme ei ollut muuta maustetta kuin suola ja silloinkin tämä oli huippu hyvää!)

Kun pasta on kypsää, valuta vesi pois ja laita pasta takaisin kattilaan. 

- Tässävaiheessa silppua korianteri kastikkeen sekaan ja kunnioittaen alkuperäistä kokkia muista käyttää myös yrttien varret!! niissä on paljon voimakkaampi maku kuin lehdissä!

Jos et niinkään pidä korianterista, on resepti testattu toimivaksi myös basilikalla.

Sotke kastike ja pasta keskenään.

Syö ja mieluusti hyvässä seurassa Sangre Toron kera.

Tulevaisuudessa syön vain salaattia!!

Tänään oli suunnitelmissani olla supertehokas koulujuttujen suhteen, mutta käytäntö osoittautui toisenlaiseksi. Olin viikonlopun Joensuussa kyläilemässä ja ihanan kummipoikani seura ilmeisesti uuvutti minut niin, että vapaa-aamuni unet venähtivät lähemmäksi puoltapäivää. Tarkoitukseni oli tehdä tänään valokuvauksen kurssille photoshoppailuja ja tutustua koulutyöni aiheeseen: miten sisustus vaikuttaa hyvinvointiimme. Empiirinen tutkimukseni osoitti, että sotkuinen koti ei auta motivoitumaan koulutöiden pariin. 

 

Photoshoppailun antia. Tarkoituksemme oli harjoitella kahden kuvan yhdistämistä.

Kaappiini oli jälleen kerran jäänyt tortillalettuja viimeviikolta ja kuten jokainen, joka on kokeillut tortillalettujen säilyttämistä kaapissa useamman päivän, tietää niiden olevan kuivia ja monesti ne päätyvät vain roskiin. Kerran kuitenkin muistan nähneeni Jamie Oliverin tekevän vanhoista tortillaletuista salaatin, joten päädyin kokeilemaan sitä! 

Valmistin tavallisen kanasalaatin; eli salaattia, kurkkua, tomaattia, punasipulia, himoitsemiani marinoituja valkosipuleita, paistettua kanasuikaleita ja vuohenjuustokuutioita. 

Tähän väliin pieni kumarrus, niiaus, aplodit, halaus ja poskisuudelmat sille ihmiselle, joka on keksinyt, että vuohenjuustosta on tehty kuutioita joita voi vain lisäillä salaattiin!!

Tortillaletut voi siivuttaa pieniksi suikaleiksi ja paahda niitä pannulla ilman öljyä. 

 Tortillat toivat salaattiin mukavaa rapeutta ja kivaa makua!

Salaatinkastikkeeksi oliviiöljyä tai Basilika balsami -kastiketta.

Lisäksi törmäsin parhaaseen ajatukseen vähään aikaan:

Lainattu teksti: arroyo de la vida -blogi

 Pidemmittä puheitta, poistun ostamaan salaattia ja jatkan photoshop kokeilujani!

Suklaa sisaret

Joskus on ihanaa olla itsekseen ja tehdä kaikkea mukavaa omassa rauhassa ja juuri sellaisella tahdilla kuin keho haluaa. Joskus on taas ihanaa, että ympärillä on vilinää, tohinaa ja saa viettää aikaa ystävien kanssa. Nyt sitä tohinaa on todella riittänyt, mutta se on ollutkin mitä mukavinta pitkästä aikaa! Sain ystävän kylään viimeviikolla ja tapoihimme kuuluu aina herkutella hyvän ruuan ja juoman parissa. Ystävänpäivä hänen kanssaan muuttuikin ystävänviikonlopuksi ja ruoka, etenkin suklaa tähditti yhteistä aikaamme. Ystäväni meni paljastamaan, ettei ollut koskaan kuullut, saatika maistanut, Rocky Roadia. Siispä oli ryhdyttävä hommiin. Ystäväni kummastuneet katseet ruokakaupassa, kerätessäni koriin vaahtokarkkeja, suklaata, pähkinöitä ja keksisuklaata, muuttuivat sanattomaksi muminaksi ja silmien kirkastumikseksi kuin tämä uusi valloittava tuttavuus saavutti makunystyrät. 

Rocky Roadia (ainoat palat, jotka ehtivät valokuvaan saakka)

Rocky Road

Suklaata 200-400g 

Marianne kismet

Suolapähkinöitä

Vaahtokarkkeja

Sulata suklaa vesihauteessa. Laita astian pohjalle leivinpaperia ja kaada siihen pieni kerros suklaata. Ripottele pinnalle pähkinöitä, vaahtokarkkeja sekä kismetin palasia. 

Lisää jälleen suklaata ja jatka kerrostamista niin kauan kuin sinulla riittää suklaata. 

Kuvien rocky roadissa on vain 200g suklaata, mutta mitä enemmän suklaata maltat sulattaa, sitä paksumpia ja isompia paloja tätä ihanuutta saat syödä. 

Kun olet valmistanut tätä taivaallista herkkua, huomaat, että sinulle on jäänyt käteen aika iso pussillinen vaahtokarkkeja, jotka ovat melkoisen tylsiä ja liianmakeita syötäviksi pelkiltään (Tietysti voit olla myös fiksu ja ostaa vaahtokarkkeja irtomyynnistä vain rocky roadiin). Kun rocky road oli meidän tapauksessamme jo loppunut, alkoi meidän tehdä mieli lisää jotain leivonnaisia. Tässävaiheessa kävimme pitkän keskustelun mahdollisista macaronseista, omenapiirakasta ja porkkanakakusta, kunnes lueskelin luokkakaverini blogia, jossa kuulin aivan uuden jälkiruokaherkun: whoopiesit! Niitä lisää tutkittuani osui silmiini whoopies ohje vaahtokarkkitäytteellä ja sitten aloimmekin jo toimeen. 

Whoopies taikina ohjeen löysin pirkan sivuilta (nämä ainekset sattui löytymään kotoa ilman kauppareissua, joten saattaa olla että jossain löytyy vielä parempi ohje! vinkkejä otetaan vastaan!) 

Taikina ohje löytyy täältä

Vaahtokarkkitäyte löytyi kinuskikissan sivuilta, täältä

voi kuinka hyvää tuo nutella täytekin varmasti on!!

Huomioitavaa oli se, että whoopiet maistuivat extrahyvältä, eikä niin äkkimakeille, seuraavana päivänä!

Nautiskele whoopie kahvin tai teen kanssa!

Neulojan vallattu koti

Tämä neuloja täällä on laiskistunut itse neuleprojektien suhteen, mutta yritän parhaani osoittaa neuleille ja neulomiselle rakkauteni. Tälläkertaa neulominen on vallannut kotini myös sisustuksellisesti. Villasukkia kun on jo liikaa, lukuisista huiveistani huomaan aina käyttäväni yhtä tai kahta, villapaidat ovat vielä unelma-asteella ja sattuu olemaan melko lämmin talvi... On siis keksittävä jotain muuta! Puikoilla tällähetkellä on muhkean pehmeä päiväpeitto, mutta se on vielä niin vaiheessa, että jääköön se tästä kirjoituksesta seuraavaan kertaan. Mutta neulekuviot ovat valloittaneet näköjään pääni, sillä huomaan jokapaikassa kiinnittäväni huomioni kaikkeen, mikä näyttää neulotulta. 

Koulussa savityökurssilla meidän tehtävänä oli tehdä 15x15cm laatta, johon teemme jonkinlaista pintaa. Kas kummaa laattani näyttää neuleelta ja päätyy uunista ja lasituksesta tultuaan pannunaluseksi. 

Joka keväisen sisustuskärpäseni ansioista havahduin huomaamaan, että unelmieni matto on puolittanut hintansa minulle sopivaan budjettiin! Ja kappas, mattoni näyttää neulotulta.

Muutenkin kotini sisustus on saanut uutta ilmettä, kun vihdoin ja viimein pääsin eroon liiansuuresta lipastosta, joka toimi lankakerieni kotina. Lankaparat joutuivat siis tyhjänpäälle. Lipaston korvasi hauska tikapuumainen kirjahylly, mutta sen pinta-ala on sen verran pieni, että jätti lankavaratoni ei sinne mahtuisi, ilman että olohuoneeni alkaisi muistuttaa ala-asteeni lankakerävarastoa (välihuomautus: missä taivaassa sitä silloin on saanut elää kun on vapaasti voinut hakea hyllystä mitä tahansa väriä ja lankaa?! Miksi oi miksi neulontahimo alkaa vasta vanhempana?). 

Lopulta langoille löytyi tilaa muualta, mutta oli sääli piilottaa monia kauniita lankojani, joten lankakerät toimivat tällähetkellä myös kotini koriste-esineinä.

 

Televisioni yläpuolella on tauluhylly, jonka olen todennut tällaisen vuodenaika/tunnesisustajaihmisen seinien pelastukseksi. Pitkään hylyllä olleet itseottamani valokuvat olivat enää miellyttämättä silmääni ja oli keksittävä jotain uutta tilalle. Eräs ihana uusi tuttavuuteni Kerällä -kirja kertoikin hauskan idean isoäidin neliöiden käyttämisestä tauluina! Anttilaan mars ja virkkuukoukku käteen ja tekemään uusia tauluja. Tällaisia niistä sitten syntyi.

Seniorin Seinille

Asuntoni on jo melko iäkäs, 72vuotias. Olisi hauska kuulla mitä kaikkia tarinoita ja tapahtumia se on sulkenut sisäänsä. Asuntoni on välillä ollut koti, välillä toimisto, vastaanottotila ja tällähetkellä se on jotain kodin ja vastaanottotilan väliltä. Onkin ollut oma haasteensa saada oma koti ja yritys toimimaan samoissa tiloissa. Pahimmat painajaisenikin yleensä liittyvät siihen, että asiakkaani on jo oven takana odottamassa ja huomaan kaikkien omien tavaroideni olevan eteisessä ja työtilassa alushousuja ja ylimääräisiä huonekaluja myöten.Talokin herättää ristiriitaisia tunteita, kun rappukäytävät näyttävät olevan kuin Aki Kaurismäen elokuvista, kun taas asunnoista löytyy hellyyttäviä vanhoja pieniä yksityiskohtia. 

Yksi valloittava yksityiskohta, joka asunnossani on säilynyt pitkään, on eteisessä oleva puinen vanha naulakko. Naulakko on ollut asunnossa kuulemma aina, tiedä sitten kuinka pitkä aika se aina on. Eteiseni on pieni ja tämän syksyn/talven projektiini kuului tehdä jotain sen seinille. 

Seiniä koristi maalipinta, jonka pikaisesti laitoin, kun asuntoon kiireellä muutin. Eräänä sateisena päivänä oli keksittävä jotain tekemistä ja askeleeni ohjautui tapettiliikeeseen, josta tarttuikin mukaan opiskelija budjettiin sopiva tapetti. 

Tapetin asennus sujui hyvin, vaikkakin edellisestä tapetointi kokemuksesta on varmaan 15 vuotta. Hankaluutta aiheutti se, että naulakkoa ei saanutkaan irti, ellei olisi irroittanut samalla palan seinää - alan ymmärtää miksi hylly on ollut siinä AINA. Olisit muuten varmasti nauranut, jos olisit nähnyt minut tapetoimassa yksin kyseistä seinää... Kannattaa kokeilla joskus miltä tuntuu kannatella täyspuista naulakkoa otsan varassa ja samalla ujuttaa tapettia nätisti seinän ja naulakon väliin, ilman että liisteri leviää jokapaikkaan!!

Nyt kun seinä on muutettu, on ostoslistalla uudet naulakon huivilaatikot, sekä toiselle seinälle pitäisi keksiä jotain kivaa! Myös uusi valaisin olisi kiva..

Lisäksi päätin testailla liitutaulumaalia, tosin spraypurkista. Se sattui olemaan loppuunmyynnissä Kodin Terrassa ja päätin kokeilla sitä ja tehdä eräisiin ikuisuusprojekti taulunkehyksiin uutta sisältöä. Otin paksua pahvia, johon ruiskuttelin maalin pintaan ja pitkien epäilyjen jälkeen aloin jopa uskoa että pahvi voisi toimia pohjana (malttamattomana en jaksanut etsiä esim ohutta vaneria tms pohjiksi). Pinta on aika elävä ja maalia kului aika runsaasti, mutta tauluista tuli ihan kivat! Nyt voi sitten kirjoitella tauluihin kaikkea kivaa piristämään arkea ja naurattamaankin muita. 

Keittiön liitutaulu sai tekstin kunnioittaakseni Barcelonan matkakumppanin mottoa: Cava Day Is Everyday. Kuitenkin jonkin ajan päästä huomasin, että joku oli käynyt korjailemassa tekstin Kana Day Is Everyday.. Sittemmin taulu sai tekstin Angels Gather here, muistuttaakseen mm. että kodissani käy aivan ihania ihmisiä, joiden kanssa on mahtavaa viettää iltaa naureskellen ja nautiskellen milloin punaviinistä, milloin teestä, milloin itkemässä tai nauramassa. Keittiö onkin kotini sydän, pieni, mutta sinne mahtuu yllättävän paljon porukkaa ja valtavan hyvää ruokaa, sekä on yhteydessä olohuoneeseen, jonne viimeistään kaikki ihanat elämäni Enkelit mahtuvat! 

Langoille Pekonia!!

Tänä jouluna laiskottelin hieman itsetehtyjen joululahjojen suhteen, mutta eräs lahja oli sellainen, että se oli valmistettava itse omin pikkukätösin, sillä sellaista ei tietääkseni vielä kaupoista löydy. Lankoni rakastaa pekonia ja tähän asti muistaakseni melkein kaikki lahjani ovat jollainlailla liittyneet pekoniin. Kun kauppojen hyllyt eivät tarjonneet pekonilahjoja, muuta kuin itse pekonia, oli tutkittava mitä muuta kaikkea aiheeseen liittyvää löytyy. Lopulta sain idean netistä ja ryhdyinkin hommiin. 

Mikä olisikaan ihanampaa kuin että omistaisi kestopekonin? Tai voisiko olla ihanampaa kuin nukkua päiväunet pekonin päällä? Silloin suosittelen pekonityynyä! 

Pekonityyny syntyi yksinkertaisesti virkkaamalla siksak-kuviota. Värit valittiin muistuttamaan mahdollisimman elävästi pekonia, siis rasvaa ja lihaa sopivassa suhteessa!

Kuvissa ei nyt näy riittävän hyvin millainen pinta tyynyssä on, mutta pinnassa on yksi ns. saumarivi, joka on hieman koholla muista kerroksista, jotta tyyny näyttää läheltä sitä kuin se olisi päällystetty usealla pekonisiivulla.  

 Sik-Sak kuvio muodostuu siis siten, että aina kuuden pylvään välein tehdään joko useampi (3) pylväs yhteen silmukkaan tai useampi pylväs (3) virkataan yhteen. Helppoa, mutta joutuu hieman laskeskelemaan että kuvio pysyy kunnossa. Niinsanottu saumarivi syntyy siten, että saumankohdalla rivitehdään edellisen rivin taakse, eli tyynyssä on ikäänkuin 2 riviä päällekäin, huomioithan että sauma tulee varmasti oikealle puolelle tyynyä. Lopuksi tämä virkattu pekoni ommellaan kiinni tyynyyn. Tämän tyynyn mitat oli 40x60. Ystävällisesti kasvissyöjä siskoani ajatellen jätin toisen puolen mustaksi, jolloin saa halutessaan voi piilottaa pekonin ja ihastella muuten kivaa tyynyä.

Joulupaketti sai vielä ulkokuorekseen sellofaanikääreen ja netistä löytyneen valloittavan pekonipojan tuoteselosteeksi. 

Sweet Bacon Dreams for you Miho!! 

Tekstiä korjattu
(Taas niin meikäläisen juttu, mutta jos joku sai sen kuvan, että olen niin vanha, että minulla on jo tytär ja tyttäreni naimisissa, korjaan että kyseessä olikin lanko, eikä vävy!!)