Pakkauslista vaellukselle

Minulta on pitkään toivottu vaeltajan pakkauslistaa ja täässä sitä nyt sitten olisi. Huomautan, että omat vaellukseni ovat vielä aika lastenkengissä, mutta nekin kokemukset joita minulla on ollut (lisäksi hyvin vaativa opettaja) ovat opettaneet minulle aika paljon varusteista ja asioista mitä on hyvä pitää mukana. 

Ensimmäinen pitkä vaellukseni oli n. 100km lapissa, paikassa josta todellakaan ei päässyt kesken vaelluksen taksilla kotiin. Nyt jälkikäteen minua vain naurattaa miten surkeasti ihminen voi varustatua vaeltamiseen ja edelleen kiitän universumia siitä, että tuo viikko oli hyvin vähäsateinen. Sen jälkeen vaellukseni ovat olleet lyhyempiä ja kevyempiä, mutta rinkka painaa jopa ehkä enemmän kuin tuolla viikolla. 

Tässä siis peruskamppeet, jotka olen oman kokemukseni kautta todennut oikein hyväksi. 

VAATTEET

- alusvaatteet

- sukkia

- lämpökerrasto

- urheilukerrasto

- taukotakki

- vaellushousut

- vaelluspaita

- Sateenpitävät housut

- Sateenpitävä takki

- Yöpymis vaatteet (esim. lämpökerrasto tms)

- Sateenpitävät vaelluskengät

- Leirikengät

- huivi/hattu

- Kauluri, pipo, hanskat

Pidemmälle vaellukselle on ehkä mukavampi ottaa useampi vaelluspaita, jotta vaelluskaverisi kestävät läsnäoloasi ilman pyykkipoikia nenävarressa. 

TILANSÄÄSTÖVINKKI!

Ostin ensimäiselle vaellukselleni clas ohlsonista rullattavia vakuumipusseja ja ne ovat toimineet hyvänä tilansäästäjänä ja suojaavat vaatteesi myös kastumiselta. Ylipäätään vaatteet kannattaa laittaa johonkin sateenkestävään pussiin. True vaeltajille myydään kauniita vakuumikasseja joiden kanssa voi mennä vaikka uimaan ja ylittämään jokia, mutta edullisempana versiona voin suositella vakuumipusseja. 

Yritä välttää rinkkaasi näyttämästä tältä

VARUSTEET

- makuupussi

- makuualusta

- tyyny

- rinkka (väh. 60litrainen)

- rinkan sadesuoja

- päiväretki reppu

- vedenkestävä teltta

- retkikeitin + kaasu

- kiehuvan vedenkestävä juomapullo (2kpl)

- karhukello

- muistikirja

- vaellussauvat

- harsokangas pyyhe

- tasku/otsalamppu

- kartta

- kamera

- pelikortit

- narua/lenkkejä

- tulitikkuja

- istuinalusta

- jätesäkkejä

- teippiä

Jos vaellat kaverin kanssa, jaa tavaroita kummankin rinkkaan, jotta yhden rinkan paino ei pääse liian suureksi. 

mausteet ojennuksessa

RUUANLAITTO

- aamupalat

- lounaat

- päivälliset

- välipalat

- leipä, levite tms.

- tee/kahvi/kaakao

- lautanen, muki, spork

- puukko

- kauha, vispilä

- tiivis purkki kuivatuotteiden liottamiseen

- suklaa

- mittamuki

Pakkaa ruuat annoksittain litran minicrip-pusseihin, niin, että kaikki yhteen ruokaan tarvittavat ainekset ovat yhden pussin sisällä järjestyksessä, laita myös paperille kirjoitettu ohje pussin sisään. 

LÄÄKKEET JA HYGIENIA

- laastari, rakkolaastari

- sideharso 

- särkylääke

- muut henk. koht lääkkeet

- kyypakkaus

- lämpöpeitto

- saippua

- hyttysmyrkky

- aurinkorasva

- hammasharja + tahna

- deodorantti

- desindointiaine

- pinsetit, sakset, punkkipihdit

- hyttysverkko

Huih kun näyttää isolta määrältä tavaraa! toki joukkoon mahtuu tavaroita joita ei ehkä tarvitse, mutta näitä olen omilla matkoillani tarvinnut. Jaa tavaroita kaverin kanssa, jotta rinkan paino pysyy inhimillisenä! 

Tärkeintä kuitenkin on, että muistat levätä, nauttia ja rentoutua!

Hyviä ruuan kuivatus vinkkejä löydät täältä aikaisemmasta kirjoituksestani ja mahtavat reseptit Raija Hentmanin kirjasta: herkutellen luonnossa. 

sosiaalinen vatsalaukku

Vietin viikonloppua yhdessä perheeni kanssa ja pohdimme isäni kanssa, kuinka yllättäisimme äitini sunnuntaina. Luonnossaliikkuja faneina päätimme tehdä retken yhdelle luontopolulle ja järjestää sinne yllätyseväät. Äidilleni tarina meni niin, että vitsailimme aluksi menevämme huoltoaseman seisovaan pöytään syömään, mutta tämä tarina ei mennyt läpi. Sunnuntai aamuna kuitenkin päätimme, että josko lähtisimme vaikka pienelle kävelylle. Isä sanoi ottaneensa makkaraa mukaan ja muutaman ruispalan. Kuitenkin salaa edellisenä yönä ja sunnuntai aamuvarhaisella, olimme tehneet piknik korillisen herkkuja ja vienyt sen valmiiksi jo autoon odottelemaan reissua. 

Ajoin (siis kyllä, isäni päästi jopa minut rattiin), Niittylahden laavulle. Savulahteen. Savulahti sijaitsee Kuopiosta Joensuuhun päin n. 30min ajomatkan päässä. Jos matkan aikana menee hermot, niin vierestä löytyy Neuron, jonne voi sitten mennä lepäilemään. Näin arvelimme perässäni ajaneen takstin tekevän, kun ajoin nopeusrajoitusten mukaan.

Pistimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään parin kilometrin luontopolun tonkkurinmäellä, ihaillen iki vihantaa metsää. Kävelyn jälkeen köröttelimme vielä jonkin matkaa laavulle, jossa ylläri eväät otettiin esille. Eväiksi päätyikin halloumi-hummus-rucola täytettyjä patonkeja, eksoottista hedelmäsalaattia ja jälkiruuaksi vohveli vadelmahillolla. Kerrankin pääsin toteuttamaan tätä näpertäjä-koristelija-kaiken pitää näyttää kivalta - puoltani ja sain tehdä piknikistä myös visuaalisesti kauniin. Siis tuloksena olikin visuaalinen ja vatsansisäinen ähky. 

Opin Savon Sanomista, että muurahaisilla on kaksi vatsalaukkua, henkilökohtainen vatsa ja sosiaalinen vatsa, josta jakavat ruokaa myös muille. Tämä piknik täytti molemmat vatsat, ihana seura, hyvä ruoka, hiirenkorvat ja Mestari laulajalinnut kruunasivat päivän. 

I try to dry

Kesän sadot alkavat olla kypsiä ja nyt pitäisi keksiä mitä kaikkea kivaa niistä tekisikään! Jossain vaiheessa luultavasti huomaat, että vatsalaukkuusi ei enää mahdu yhtään mansikoita, sieniä tai kasvimaanherkkuja. Itselläni tämä harrastus lähti lähinnä vaellusreissujen kautta, jolloin kaupan einesruuat olivat miellyttämättä ja oli keksittävä muuta syötävää, joka menee pieneen tilaan ja on pilaantumatta viikon reissulla. Suurena vaikuttajana toki on toiminut ensimäisen vaellukseni opas Raija Hentman. Hän on kirjoittanut useita retkeilyyn liittyviä kirjoja ja yksi hänen kirjoistaan päätyi juuri omaan hyllyyni: Herkutellen luonnossa. 

Hirveän tärkeä huomio kirjasta tietysti on se, että oma rakas ruokakulhoni on päässyt kirjan myötä julkisuuteen! Ruokakuppini löydät sivulta 139!

 

Raija on ihanan tarkka ja selkeä neuvomaan miten ruokia tehdään ja etenkin kirjan kuivatus vinkit ovat huikeita! Vaikka kuvailisit omaa vaellusharrastustasi lähinnä lähimetsässä samoiluksi tai vaikka kävelyksi ruokakauppaan ja takaisin, tästä kirjasta on varmasti apua! Olen kokeillut kuivattaa kaikennäköistä jauhelihasta vesimeloniin, kaikki on onnistunut todella hyvin ja voi autuas miten ihanaa on herkutella näillä resepteillä! 

Kuvassa herkulliset tunturi tortillat (poikkesimme ohjeesta ja söimme niitä järvenrannalla)

Kuvassa esimerkki siitä, kuinka pakata mausteet mukaan retkelle. (Tämä oli se ainoa, joka ei ollut jostain syystä revennyt ja levinnyt ympäriinsä)

Raijan reseptit ovat 2 hengen reseptejä, mutta olemme reissuilla jakaneet näitä annoksia kolmeenkin osaan ja maha on tullut täyteen. Reseptit ovat helppo muuttaa myös erikoisruokavalioon sopiviksi. 

 Itse olen käyttänyt edullista prego merkkistä kuivuria. Raijan kirjassa on eritelty hyvin mikä kuivuri sopii minkäkinlaiseen käyttöön. Kuivuri on mm. hyvä ostaa pienen porukan kesken, jolloin kustannuksetkin pienenevät. Itse olen pärjäillyt pregolla hyvin, vaikkakin tehoissa ja tasalaatuisuudessa kieltämättä on hieman kehitettävää.

Tässä hieman omia kokeilujani kuivausharrastuksen parissa:

Summer harvest time is arrived. I have dried my vegetables, mushrooms and berries for my walkabouts but also to my everyday use. I have tried many things from minced beef to watermelon. I have learned great tips from book Herkutellen luonnossa by my friend Raija Hentman. This book is great quide to drying food and getting ready for healthier walkabouts. This book is very important to me also because you can find my plate from the page 139!

One night stand

Vietin viimeviikolla kesälomani, vesisateessa. Erään ystäväni kanssa meillä on muodostunut näköjään tavaksi käydä kesäisin jollain vaellusreissulla ja tälläkertaa päätimme kokeilla Rautavaaran Tiilikkajärven kansallispuistoa. Alamme molemmat tulla vaativiksi, sillä molemmat meistä toivoo mahdollisimman vähän rinkkaselässä kävelyä, mukava vaihteleva maasto, laavu täytyy olla, mielellään myös kaivo, ei karhuja eikä susia ja tarpeen tullen pitää saada taksi tilatuksi lähelle. 

Etsiskelimme luontoon.fi sivuilta tietoa erilaisita reiteistä ja siellä laajennetussa haussa voi hyvinkin löytää itselleen sopivaa luontoilua itselle sopivassa maastossa. Meidän hakumme antoi Tiilikan ja sinne tiemme kävi. Sain ottaa rennosti tänä vuonna ja Heidi hoiti ruoka järjestelyt. 

Ajoimme ensin Rautavaaralle, kävimme Tiilikka ravintolassa syömässä ja lähdimme kohti tiilikkajärven kansallispuiston sammakkotammin pysäköintipaikkaa. Sammakkotammi oli selkeä lähtöpaikka, siinä oli vessat, nuotiopaikka, selkeät reittimerkinnät ja pieni katos jossa oli kerrottu alueesta ja sen eläimistöstä. Tarkoituksemme oli viettää tiilikalla kolmisen päivää.

Päätimme yöpyä Venäjänhiekan telttapaikalla ja sinne oli autolta matkaa 3,8km. Kaunein näky matkalla tulikin vastaan heti yhden joenylityksen jälkeen. Upea koivikko, johon aurinko (ihme ja kyllä) paistoi ihanasti elävöittäen puiden pintaa. Reitti oli todella helppokulkuista, lähinnä pitkoksia ja selkeää polkua, joskin paikoin juurakkoista. Tultuamme Venäjänhiekalle, laitoimme leirin pystyyn. Päätimme käydä Uiton kämpällä, jonne oli merkattu kaivo, hakemassa vettä. Mutta paikalle tultuamme meidän silmissämme killui lappu, jossa mainittiin että kaivovesi näytteessä on löydetty kolibakteeria (epäilimme että jollakin oli mennyt kaivo ja huussi kyltti sekaisin). Eli tyhjin pulloin palasimme takaisin leiriin ja keitimme juomavedet järvivedestä. Iltapalaksi teimme gluteenittomia lettuja ja mansikkahilloa. 

 Yö meni minulla kerrankin mukavasti, minulla oli jopa kuuma! Yleensä telttareissuilla palelen yöt enkä saa nukutuksi. Heidi nukkui hieman huonommin, en tiedä vaikuttiko illan viimeinen teko jotenkin asiaan: lue iltasanomien sivuilta kuinka joku mies oli tehnyt telttamurhan - tämän jälkeen koita saada unta.

Seuraavana aamuna heräsimme sateeseen, 

kun teimme aamupalaa - satoi, 

kun päätimme mennä telttaan juomaan ätäkkää kahvia - satoi, 

kun pelasimme laivan upotusta - satoi, 

kun mietimme mitä tekisimme - ei satanut niin paljoa, 

kun päätimme purkaa leirin - ei satanut, 

kun teltta oli purettu = sinulla ei ole mitään sateen suojaa - satoi kaatamalla, 

kun aloimme tehdä ruokaa - satoi kuin saavista, 

kun yritimme tiskata ja laittaa tavaroita rinkkaan - tihutti,

 kun lähdimme kävelemään väsyneinä kohti autoa - paistoi aurinko, mutta ukkonen jyrisi. 

Olimme märkiä ja jotenkin sateessa leirin purkaminen ja muu touhuaminen vei voimat ja päätimme kävellä suoraan autolle, ilman 3 kilometrin autionkiertoa. 

Uitonkämpältä takaisin sammakkotammelle maasto oli taas hyvin helppoa, suurien soiden ylitystä pitkoksilla ja välillä oli maisemat sellaisia, että olin kovin iloinen että kuulin jatkuvasti karhukellon kilkatuksen rinkastani. Söimme paljon suklaata matkalla, sillä valtaminen ilman suklaata on teeskentelyä! Tulimme takaisin Autopaikalle, teimme taas ruokaa ja lähdimme kohti Kuopiota. Kotipihalla ollessani hoksasin, että olin kotoa pois yhden vuorokauden, yhden yön. Tuntui siltä kuin olisin ollut matkassa vähintään kolmepäivää! Eli sateesta huolimatta, loma oli onnistunut ja Tiilikkajärvelle palaan taatusti uudestaan. Että sellainen yhden yön juttu.

Tiilikka oli todella kiva paikka, tosin jäimme kovasti kaipaamaan Venäjänhiekalle laavua. Venäjänhiekka oli aivan ihana paikka, siellä olisi mahtavaa viettää kesäpäivää loikoillen upealla hiekkarannalla. Reittejäkin jäi paljon kokematta ja näkemättä, mutta Tiilikka toimii hyvällä säällä oikein hyvin 1-4 päivän reissuihin.

I had my summerholiday last week, the most rainy week this summer.. 

And of course I went outdoors. We went to one naturalpark called Tiilikkajärvi in eastern Finland. Tiilikkajärvi is quite easy terrain and wild nature, with marvellous swamps and pine forests. We planned to stay there about 3 days but afterall the rain evicted us after one night.

You can read more about Tiilikkajärvi from site: www.outdoors.fi

It was a perfect place to spend 1-4 days, when is good weather.