viinirypäleitä adoniksen käsivarsilla

Sain ystävältäni kirjeen, jonka mukana tuli pieni viesti itselleni "millainen on sinun Paratiisisi?".

Olen aina uskonut siihen, että luomme itse ns. oman paratiisimme elämäämme, ihan tänne maanpinnalle.  Enkä tarkoita kookospähkinädrinksuja palmujen alla, samalla kun paidaton adonis tarjoilee sinulle niskahartiahierontaa ja viinirypäleitä (sitäpaitsi toisen syöttämänä viinirypäleitä on vaikea syödä). Tarkoitan ihan arkista elämäämme ja sitä, kuinka paljon nautimme siitä. 

Tiedän omastakin kokemuksesta, että onnellisen ja tyytyväisen elämän suurin merkitys löytyy asenteesta. Kohdatako elämä mahdollisuuksien vai rajoitusten kautta. Henkinen hyvinvointi ja onnellisuuden etsiminen tuntuu nyt olevan jokapaikan trendi. Sitä toitotetaan lehdistä blogeihin, elämäntapavalmennuksista viini-illan keskusteluihin. Mutta mietin usein, kuinka moni todella tekee asialle jotain. Kuinka monen asenne todella on kohdillaan. Toki tehdään elämäntapa remontteja, aloitetaan kirsikankivi-aloevera-hampunsiemen dieettejä, muutetaan Balille parantamaan maailmaa (kröhöm) ja puhutaan hetkessä elämisestä..

Ihan jo hengästyttää mitä kaikkea hurjaa pitääkään tehdä, ollakseen tyytyväinen, onnellinen, luomu, tasapainoinen, aina iloinen, aktiivinen, sosiaalinen, kansainvälinen ja kaikenlisäksi vielä oma itsensä.  Tämä voi toki olla jonkun paratiisi, mutta oma paratiisini on sitä, että uskallan elää juuri niin kuin oma kehoni ja sydämeni sanoo. Sitä paitsi, kaikki eivät tule onnelliseksi samoista asioista, toinen nauttii sukeltelusta valkohaiden kanssa, toinen taas tykkää syödä perjantaisin juustonaksuja. Olisi myös luonnotonta muuttaa itseään joksikin toiseksi, kuin mitä on, vain siksi, että oletamme sen tekevän onnelliseksi. 

Siis paratiisi syntyy elämällä. Tekemällä, toimimalla juuri niin kuin sydämesi sanoo tänään. Olemalla lempeä itselle, tunnistamalla tunteensa ja tuntemuksensa. Kuuntelemalla ympäristön sijasta sisintä ja löydettävä rohkeus toimia. 

Tarkoittaako sinulle paratiisin luominen kaiken muuttamista tai sitä, että otat kerran kuukaudessa itsellesi päivän, jolloin teet jotain mistä juuri sinä nautit.. 

Se on sinun paratiisisi ja saat tehdä siellä mitä tahdot! 

(kuvat on pinterestistä ja löydät ne blogissa nähtyä kansiosta täältä)

sosiaalinen vatsalaukku

Vietin viikonloppua yhdessä perheeni kanssa ja pohdimme isäni kanssa, kuinka yllättäisimme äitini sunnuntaina. Luonnossaliikkuja faneina päätimme tehdä retken yhdelle luontopolulle ja järjestää sinne yllätyseväät. Äidilleni tarina meni niin, että vitsailimme aluksi menevämme huoltoaseman seisovaan pöytään syömään, mutta tämä tarina ei mennyt läpi. Sunnuntai aamuna kuitenkin päätimme, että josko lähtisimme vaikka pienelle kävelylle. Isä sanoi ottaneensa makkaraa mukaan ja muutaman ruispalan. Kuitenkin salaa edellisenä yönä ja sunnuntai aamuvarhaisella, olimme tehneet piknik korillisen herkkuja ja vienyt sen valmiiksi jo autoon odottelemaan reissua. 

Ajoin (siis kyllä, isäni päästi jopa minut rattiin), Niittylahden laavulle. Savulahteen. Savulahti sijaitsee Kuopiosta Joensuuhun päin n. 30min ajomatkan päässä. Jos matkan aikana menee hermot, niin vierestä löytyy Neuron, jonne voi sitten mennä lepäilemään. Näin arvelimme perässäni ajaneen takstin tekevän, kun ajoin nopeusrajoitusten mukaan.

Pistimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään parin kilometrin luontopolun tonkkurinmäellä, ihaillen iki vihantaa metsää. Kävelyn jälkeen köröttelimme vielä jonkin matkaa laavulle, jossa ylläri eväät otettiin esille. Eväiksi päätyikin halloumi-hummus-rucola täytettyjä patonkeja, eksoottista hedelmäsalaattia ja jälkiruuaksi vohveli vadelmahillolla. Kerrankin pääsin toteuttamaan tätä näpertäjä-koristelija-kaiken pitää näyttää kivalta - puoltani ja sain tehdä piknikistä myös visuaalisesti kauniin. Siis tuloksena olikin visuaalinen ja vatsansisäinen ähky. 

Opin Savon Sanomista, että muurahaisilla on kaksi vatsalaukkua, henkilökohtainen vatsa ja sosiaalinen vatsa, josta jakavat ruokaa myös muille. Tämä piknik täytti molemmat vatsat, ihana seura, hyvä ruoka, hiirenkorvat ja Mestari laulajalinnut kruunasivat päivän. 

Matkanainen

Minulta kysytään usein matkusteluistani ja etenkin siitä millaista yksin matkustaminen on. Reaktiot yksinmatkustelusta ovat olleet jotain ihastelevien huokailujen kautta kauhistuneisiin ilmeisiin ja kyselyihin ryöstäjistä ja huijareista. Yksinmatkustelu tuli eteeni kun huomasin, että ystäväni ja perheeni olivat kiinni omissa parisuhteissaan, kouluissa ja töissä. Seikkailuja etsivät siipeni eivät malttaneet jäädä Suomen maalle odottelemaan muita reissuun lähtijöitä ja ensimmäisen yksin matkani jälkeen ihmettelin miksen olet tehnyt niin aikaisemmin. 

 Tämä on se mielikuva mikä monilla saattaa olla yksin matkustamisesta, mutta voin todeta, että hain hyökkääminen keskellä päivää yläpuoleltasi kuivalamaalla, on hyvin epätodennäköistä..

Yksinmatkustelussa on toki positiiviset ja negatiiviset puolensa. 
Yksinmatkustaminen on paljolti myös persoonasta kiinni, toiset rakastavat hälinää ja seuraa, toiset todella rentoutuvat ja lepäävät kun saavat olla ihan yksin.
 

Kun matkustat yksin, loppujen lopuksi ympärilläsi ei muutu kuin paikka. Käyt kaupassa, kävelyllä, rannalla, kaupunkikierroksilla - maisemat vain ovat erilaiset kuin kotona. No, myönnettäköön, että on moni asia tietysti erilaillakin. Yhtäkkiä joudut syömään yksin viikon ravintoloissa, näet jotain hauskaa ja huomaat, että vieressäsi istuukin ystävän sijasta patonkiasi hamuileva pulu ja tavallisessa ruokakaupassa käynti muuttuu seikkailuksi kun thaikirjaimet näyttävät lähinnä vääntyneiltä kastemadoilta. 

Ihan kuin kotikulmilla - eikö?

Ehkä ikävin puoli yksinmatkustamisessa on joidenkin elämysten jakaminen. Kun maistat taivaallista ruokaa ja suustasi lähtee väistämätön myhäys, on ikävää kun et voi maistattaa ruokaasi kenelläkään. Matkan jälkeen et voi todeta kenellekään "muistatko miten hyvälle se tulivuoressa kypsennetty kana tuoksui?" ja on tilanteita ja paikkoja joinne yksin ehkä ei tule lähdettyä (lue: Suomi ravintolat)

  Esimerkiksi muistot tästä Freixenetin tilalla vierailusta eivät olisi koskaan niin hauskoja, ellen olisi kokenut tätä matkaa juuri ihanimman siskoni kanssa, joka raajoistaan päätellen oli hyvin innoissaan tästä cavan määrästä ympärillään

 Just imagine all the places your feet must have seen!

Yksin matkustellessa saat kuvia lähinnä omista jalkateristäsi (ellei pokka kestä selfiekeppiä) tai jos saat jonkun vihdoin ottamaan kuvan itsestäsi, sattuu kuvasta puuttumaan buddhapatsaan päälaki tai silmäsi menevät juuri kuvanottohetkellä kiinni ja kuvan kruunaa takanasi kävelevä kaunis mies.

Ravintoloissa "table for one" -ilmoitus yleensä tarkoittaa, että istut ravintolan huonoimpaan pöytään tai täynnä oleva ravintola täytetään pöytääsi myöten riitelevällä venäläisperheellä tai rakastuneella pariskunnalla, jotka erehtyvät välillä jalkapelin kohteesta. Myös romanttisessa ravintolassa yksinsyöminen on hieman vaivaannuttavaa. Etenkin jos on auringonlasku. Ja jos tarjoilijasi on törkeän komea ja katsoo sinua säälien. Myös jos viinilasillinen on kokoluokkaa kolossaalinen, että sinulla kuluu kauan aikaa, että pääset pois ravintolasta.

Aurinkorasvan levittäminen selkään on kamalaa, ellei jopa mahdotonta. 

Joudut ostamaan aina pullollisen viiniä ja juomaan sen ihan yksin (On tietysti makuasia meneekö tämä sinne plus vai miinus osastolle).

Rasittavaa yksinmatkustelussa on joka kerran käyty dialogi siitä, missä mieheni on, ai onko hän suomessa, ai entäs kaverit, ai töissä ja koulussa, ai no oletko etsimässä täältä miestä itsellesi, täällähän on vaikka kuinka paljon kivoja miehiä! ai mitenniin muka varattuja ja venäläisiä? Onko sinulla kaikki hyvin? oletko masentunut? toivottavasti sinulla on kiva loma!

Turisti Tiia

Oikeasti, nämä olivat nyt kamalimmat asiat jotka tulivat mieleeni. Kun taas mennään sinne positiiviselle puolelle, niin voisin puhua siitä loputtomiin. Yksinmatkustaessani saan olla ihan rauhassa, herätä silloin kun haluan, syödä missä haluan ja mitä haluan. Saan käydä missä tahdon ja viettää rauhassa päivää juuri sellaisessa nähtävyydessä joka kiehtoo juuri minua. 

Esim. näitä Minolaisia löytöjä olisin voinut tutkia tuntikaupalla, pitkään mietin myös sopisiko tämä härkähyppely myös itselleni liikuntaharrastukseksi.

Teen asioita huomattavasti rohkeammin kun olen yksin. Yksin matkustellessani olen aina tutustunut aivan ihaniin ihmisiin, olen matkoillani oppinut paljon itsestäni, olen rakastunut, olen saanut juoda pullollisen viiniä eikä kukaan tiedä siitä mitään, saan uppotua ajatuksiini, unelmoida. 

Kun pitää päättää kaikesta itse, olen oppinut tekemään selkeitä päätöksiä myös kotona arjessa, olen heittäytynyt vaikka mihin hulluun ja hulvattomaan, yksinkin voi seikkailla. 

 Muisto siitä kun eksyin ja löysin jotain sykähdyttävää, jos joku olisi ollut mukanani, olisi hän varmaan kieltäytynyt kiipeämästä pystysuoria rappusia (viidakossa) +34c asteen lämmössä ilman, että edes tiedät mihin olet menossa.

Ravintolan sisääheittäjät eivät huutele perääni (elleivät ole kiinnostuneita siitä mihin mieheni on kadonnut), opit hyvin selviämään kaikista tilanteista ja englannin kieli karttuu nopeasti. 

Yksi positiivinen ilmiö on myös hiljentyminen ja se mitä eat pray love -elokuvassakin mainostettiin: kun on viikon puhumatta, niin kaula rentoutuu eli saat ilmaisen kasvojen kohotuksen! Lauluopettajanikin huomasi matkani jälkeen, että naamani oli kuulemma hyvin rentoutunut.

Kuulin tässä ohimennen yhden ihmisen sanovan, että olisi epätoivoista matkustaa yksin. En voisi olla enempää eri mieltä. Yksinmatkustaessa elät itseäsi kuunnellen, sydämesi tahtiin liikkuen, annat aikaa itsellesi, aikaa itsesi kuuntelemiselle. Elät ja koet erilailla kun olet kaikesta vastuussa itse. Yksinollessasi kiinnität huomiota siihen maahan, kulttuuriin, elämään ja hetkeen ympärilläsi, aivan eri tavalla kuin silloin kun olet jonkun kanssa. Matkat ystävien ja kumppanin kanssa ovat toki ihania, mutta hyvin erilaisia ja suosittelen kyllä jokaista kokeilemaan matkustamista yksin. Ihan vaikka Suomessa, jos tuntuu ettei Suomen rajojen ulkopuolelle uskalla mennä. Mutta rohkaisen jokaista sydämeni pohjasta kokeilemaan miltä yksinmatkustaminen tuntuu. Kun huomaat siitä selviäväsi ja mitä luultavammin myös nauttivasi, toivon että joku kirjoittaa postauksen aiheesta: "kuinka voin hienovaraisesti estää ystäviä ja perheenjäseniä tulemasta mukaan lomalle".

Matkustelu arvartaa sydäntä ja tuo vaikka millaisia elämyksiä ja tilanteita eteesi. 
Yksin tai yhdessä - matkustaminen on ihaninta mitä tiedän.

Drown your sorrows in butter

Jokaisella on varmasti ollut sellainen päivä, jolloin olet juossut pää kolmantena jalkana ympäriinsä etkä oikein ehdi syömäänkään mitään. Illalla kotiin päin mennessä muistat, että piti käydä ruokakaupassa ostamassa ruokaa, mutta vieressä on Mc Donalds tai joku muu paikka joka houkuttelee sinua luokseen neon valoillaan ja tarjouksella superhampurilaisesta, jonka sisältö tosiasiassa on leipää, pakastettupihvi, muutama suolakurkku ja majoneesia. Mutta silloin kun on nälkä, laiskottaa ja kaipaat nopeaa verensokerin nostatusta - mikään ei voisi olla parempaa.. 

Vai voisiko? Tällaisen päivän jälkeen silmäni jäivät Hesburgeriin, mutta jalkani kävelivät kuitenkin ruokakauppaan silkasta pihiydestä. Kori kainalossa katson hevi -osastoa ja silmiini pomppaa nippu parsaa. Kummastelen sen kallista hintaa ja käännyn toiseen suuntaan. Silmiini pomppaa nyt luomu parsaa! joka näyttää paremmalta ja kas, hintakin on pienempi (kilohintoja en katsele). Pääni pohtii, että parsan keittäminen on aika nopeaa hommaa ja mikä on ihanampaa kuin hollandaise kastike!! Kotiin mars ja hommiin! 

Kuori parsat ja laita ne kiehumaan suolalla maustettuun veteen 2-3minuutiksi. 

Ainekset 4 hlö:lle

 2 keltuaista

2-3 rkl vettä

1-2 tl sitruunamehua

150g voita

 Mausta suolalla ja pippurilla, voit lisätä myös sitruunaa oman makusi mukaan.

Sulata voi kattilassa, mutta älä ruskista. Sotke kulhoon (kuumuuden kestävään) kananmuna, sitruunamehu ja vesi. Laita kulho kuumaanvesihauteeseen ja vatkaa aineksia kunnes seos alkaa paksuuntua. Lisää joukkoon pikkuhiljaa voi sula, kokoajan seosta voimakkaasti sekoittaen, mausta. 

Kun olet nautiskellut tämän ihanuuden, huomaat että hollandaise kastiketta on vielä jäljellä, suosittelen hankkimaan myös hyvää leipää jota voit sitten dippailla tähän sulaan kultaan. Helppoa ja nopeaa ja roskaruokaolo, jonka vältät syömällä parsaa ja käytännössä pelkkää voita, on valtaisan ihana ja voit nautiskella illasta hollandaise kastiketta nenänpäässä (olet nimittäin luultavasti nuollut lautasen puhtaaksi ja täten välttänyt myös tiskaamisen!)

Everyone have had a day when you just simply forget to eat. In the evening you are so hungry that you start to dream about big mac or other junkfood. I had this kind of urge and I was walking next to a line of fastfood restaurants and my eyes stayed there but my feet kept walking just because of my budget. In the grocery store I saw organic asparagus that wasn´t even expensive! (Asparagus prices in Finland are ridiculous!) At that moment I desided to make asparagus and hollandaise sauce. 

I just have to tell you, that salty junkfoodfeeling is easily avoided by eating asparagus and de facto just butter. And after this wonderfull meal you can enjoy your evening having hollandaise sauce on top of your nose (because you have probably licked your plate and avoided washing dishes too!)

 

 

Pancake brunch

Minulla on aivan ihana perhe, meitä yhdistää se, että nautimme kaikki elämästä ja etenkin syömisestä! Yleensä keskustelumme kääntyvät jossain vaiheessa ruokaan tai ainakin seuraavan ruuan suunnitteluun. Veljeni on suuri taituri kaikenlaisessa hifistely aasialaisessa kokkaamisessa, siskoni on äärimäisen taitava laittamaan mm. brunsseja ja hemmotteluruokaa, isäni on hyvä grillaamaan ja keksimään kokoajan uusia ideoita ja reseptejä, äitini on nerokas keksimään uusia erilaisia salaatteja. 

Onkin ihanaa vierailla aina perheeni luona, sillä opin jokakerralla jotain uutta. Eräänä viikonloppuna siskoni luona, päädyimme valmistamaan unelma sunnuntai brunssin. Jostain syystä minulla on vuosia ollut lettukammo tai ne on ihan ok, mutta lähinnä melko tylsiä tai mauttomia - mutta siskoni osoitti kammoni aivan vääräksi. 

Valmistimme lettuja Kauhaa ja rakkautta blogin lettu ohjeella, jonka löydät täältä. 

Letut oli siten erilaisia, että niissä käytettiin spelttijauhoja, mikä teki niistä täyttäviä mutta hyvin herkullisia. Täytteinämme toimi sitruunarahkakermavaahtomössö ja erilaisia marjoja, mutta myös suolainen täyte aurajuustoa ja hunajaa! 

 

cream with cranberries, rasberries and sea buckthorn berries

My favourite: Finnish blue cheese and honey

 I had a pancake brunch with my lovely sister. I normally have avoided pancakes but my sister proved that I have avoided them in vain. We made these pancakes with spelt flour that made them a bit more rich and tastier. The Original recipe is from here (only in finnish). But its easy to make

5 dl milk
2 eggs
1,5 - 2 dl flour
1,5 - 2 dl spelt flour
hint of salt
1 tsp sugar (add to your taste, you can also make sweet filling)
2 tbsp melted butter
 - you need butter also in frying -

Mix up milk and eggs together. Add flour, salt and sugar. Add melted butter.
Let the dough swell about 30 minutes.

Italiano Pasta

Kevään korvalla tapahtuu kaikenlaista ihanaa..

Valo lisääntyy, luonto heräilee pitkän pimeän jälkeen ja kun siihen yhdistää vielä ihanan uuden tuttavuuden, niin kevät on saanut mitä parhaimman alun! 

Pitkäaikainen unelmani on käynyt toteen, sillä pääsin tutustumaan mahtavan hyvään ruuanlaittajaan ja muutenkin vallan mukavaan seuralaiseen, mutta unelmani toteutuminen yllätti minut sillä, että tämä personal chefini sattuikin olemaan italialainen! mikäs siinä, saada nyt aidon italianon tekemää herkku ruokaa!! Hyvissä ruuanlaittajissa on se hyväpuoli, että he inspiroituvat mitä pienimmistä asioista, tässä tapauksessa vaadittiin molempien suuri intohimo korianteriin ja sieniin. Tuolloisesta kaapistani löytyi oliiviöljyä, pastaa, tomaatti ja herkkusieniä. Pikainen kaupassakäynti lisäsi listalle korianteria, valkosipulia ja suolaa. 

Tämä pasta yllätti minut niin positiivisesti, että tämä on jaettava nyt muidenkin kokeiltavaksi! 

Italiano Pasta rakentuu siis seuraavasti:

 
 - Laita pastavesi kiehumaan ja lisää suolaa ja pasta, keitä kypsäksi.

- Samalla leikkaa valkosipulit siivuiksi ja laita ne kuumalle pannulle oliiviöljyyn paistumaan. 

- Leikkaa herkkusienet ja tomaatit viipaleiksi ja lisää nekin pannulle. 

- Muhittele näitä aineksia pannulla niin kauan että huomaat tomaattien hävinneen. 

- Mausta kastiketta suolalla ja pippurilla (meidän tapauksessamme ei ollut muuta maustetta kuin suola ja silloinkin tämä oli huippu hyvää!)

Kun pasta on kypsää, valuta vesi pois ja laita pasta takaisin kattilaan. 

- Tässävaiheessa silppua korianteri kastikkeen sekaan ja kunnioittaen alkuperäistä kokkia muista käyttää myös yrttien varret!! niissä on paljon voimakkaampi maku kuin lehdissä!

Jos et niinkään pidä korianterista, on resepti testattu toimivaksi myös basilikalla.

Sotke kastike ja pasta keskenään.

Syö ja mieluusti hyvässä seurassa Sangre Toron kera.

Suklaa sisaret

Joskus on ihanaa olla itsekseen ja tehdä kaikkea mukavaa omassa rauhassa ja juuri sellaisella tahdilla kuin keho haluaa. Joskus on taas ihanaa, että ympärillä on vilinää, tohinaa ja saa viettää aikaa ystävien kanssa. Nyt sitä tohinaa on todella riittänyt, mutta se on ollutkin mitä mukavinta pitkästä aikaa! Sain ystävän kylään viimeviikolla ja tapoihimme kuuluu aina herkutella hyvän ruuan ja juoman parissa. Ystävänpäivä hänen kanssaan muuttuikin ystävänviikonlopuksi ja ruoka, etenkin suklaa tähditti yhteistä aikaamme. Ystäväni meni paljastamaan, ettei ollut koskaan kuullut, saatika maistanut, Rocky Roadia. Siispä oli ryhdyttävä hommiin. Ystäväni kummastuneet katseet ruokakaupassa, kerätessäni koriin vaahtokarkkeja, suklaata, pähkinöitä ja keksisuklaata, muuttuivat sanattomaksi muminaksi ja silmien kirkastumikseksi kuin tämä uusi valloittava tuttavuus saavutti makunystyrät. 

Rocky Roadia (ainoat palat, jotka ehtivät valokuvaan saakka)

Rocky Road

Suklaata 200-400g 

Marianne kismet

Suolapähkinöitä

Vaahtokarkkeja

Sulata suklaa vesihauteessa. Laita astian pohjalle leivinpaperia ja kaada siihen pieni kerros suklaata. Ripottele pinnalle pähkinöitä, vaahtokarkkeja sekä kismetin palasia. 

Lisää jälleen suklaata ja jatka kerrostamista niin kauan kuin sinulla riittää suklaata. 

Kuvien rocky roadissa on vain 200g suklaata, mutta mitä enemmän suklaata maltat sulattaa, sitä paksumpia ja isompia paloja tätä ihanuutta saat syödä. 

Kun olet valmistanut tätä taivaallista herkkua, huomaat, että sinulle on jäänyt käteen aika iso pussillinen vaahtokarkkeja, jotka ovat melkoisen tylsiä ja liianmakeita syötäviksi pelkiltään (Tietysti voit olla myös fiksu ja ostaa vaahtokarkkeja irtomyynnistä vain rocky roadiin). Kun rocky road oli meidän tapauksessamme jo loppunut, alkoi meidän tehdä mieli lisää jotain leivonnaisia. Tässävaiheessa kävimme pitkän keskustelun mahdollisista macaronseista, omenapiirakasta ja porkkanakakusta, kunnes lueskelin luokkakaverini blogia, jossa kuulin aivan uuden jälkiruokaherkun: whoopiesit! Niitä lisää tutkittuani osui silmiini whoopies ohje vaahtokarkkitäytteellä ja sitten aloimmekin jo toimeen. 

Whoopies taikina ohjeen löysin pirkan sivuilta (nämä ainekset sattui löytymään kotoa ilman kauppareissua, joten saattaa olla että jossain löytyy vielä parempi ohje! vinkkejä otetaan vastaan!) 

Taikina ohje löytyy täältä

Vaahtokarkkitäyte löytyi kinuskikissan sivuilta, täältä

voi kuinka hyvää tuo nutella täytekin varmasti on!!

Huomioitavaa oli se, että whoopiet maistuivat extrahyvältä, eikä niin äkkimakeille, seuraavana päivänä!

Nautiskele whoopie kahvin tai teen kanssa!

Ruokaa hauiksille!

Minulla on lapsesta saakka ollut erikoisia mielitekoja erilaisiin ruokiin. Ollessani kerran lyhyellä paastolla, muistan kuinka olisin tehnyt mitä vaan että olisin saanut paahtoleipää ja lusikkaleipiä, tällä viikolla olen kaipaillut kaikkiin ruokiini sellaisia suolaliemessä liotettuja herkkusieni viipaleita?!

Tänä syksynä näitä ruokahimoja on jälleen ollut ja erään himon seurauksena syntyikin vallan mainio ruoka! Erään ystäväni kanssa meidän oli tarkoitus nautiskella elämästä, ruuasta ja hyvästä viinistä. Minua oli vaivannut varmaan yli viikon valtava äyriäishimo ja televisiossa nähty raviolien valmistus saivat kokkiminäni hykertelemään ideoista ja ystäväni saikin sitten istua lähes valmiiseen pöytään herkuttelemaan!

 Menu sisälsi siis äyriäisrisottoa ja itsetehtyjä pinaatti-ricotta ravioleja tomaatti-voikastikkeella. Jälkiruuaksi mariannepannacotta.

Varsinainen opiskelijan menu? 

Risoton valmistan aina Jamie Oliverin risotto -ohjeella, joskus myös risottoriisin paketin ohjeella, mutta Jamie luojankiitos maksimoi makunautinnon valtavalla parmesanmäärällä. Risottoa voi sitten jatkaa millä herkulla tahansa, hyväksi testattua on: sienet, itsetehty pesto, sitruuna, punajuuri ja äyriäiset. Kyseisen illan tapauksessa sekaan päätyi äyriäissekoitus, jossa oli katkarapuja, simpukoita ja mustekalan renkaita. Risoton voisi värjätä myös mustaksi mustekalan musteella, mutta rakkaasta kotikaupungistani sellaista ei löytynyt. 

 

Miksi postaus on ruokaa hauksille, siksi että seuraava osio tuntui käsivarsissani vielä kaksi päivää myöhemmin!

Eli kuinka tehdä itse raviolit! Hyvä pastataikina ohje löytyy Durum -jauhopussin kyljestä. Taikinan teko on todella helppoa, joten mikään on estämättä tätä suurta makunautintoa (paitsi ehkä jos ei omista pastakonetta, saattaa taikinan kaulitseminen tulla esteeksi). Pasta kone ei ole välttämätön, mutta helpottaa tätä ruoan valmistusta valtavasti. Taikina siis valmistetaan ohjeen mukaan ja kaulitaan mahdollisimman ohueksi = hauistreeni

Täyte: 

Tuoretta pinaattia pieneksi silputtuna

ricottajuustoa

suolaa, pippuria

Sekoita ainekset keskenään ja lisää täytettä n. 1 rkl per ravioli (riippuu minkä kokoisia paloja taikinastasi syntyi) laita raviolille toinen taikinapala hatuksi ja liimaa ne toisiinsa veden avulla.

Tomaatti-voi kastike:

Tomaattia

Voita

suolaa, pippuria, valkosipulia ja yrttejä

Paista valkosipulia öljyssä pannulla.

 Leikkaa tomaatti palasiksi pannulle ja anna niiden muhia pannulla, jotta ne menevät aivan muussiksi. Lisää joukkoon suolaa, pippuria ja voita. Maistele! 

 Jälkiruoka kannattaa valmistaa näistä ruuista ensimäisenä, sillä se kaipaa aikaa hyytyä jääkaapissa. Pannacotat ansaitsevat oman päivityksen blogiin vielä jonain päivänä, sillä niitä on tullut testailtua ja todettua se äärimäisen hyväksi ja helpoksi jälkiruuaksi! 

Tämän illallisen pannacotta sai sekaansa mariannemurua.. Huomaathan, että pannacotta oli niin hyvää, että vasta viimeisellä lusikallisella muistin, että siitä piti ottaa valokuvakin!

 

Oodi lapsille!

Tänään tullessani kotiin ja laittaessani television päälle, huomasin, että televisiosta tulee ohjelma: Tanskalainen Maajussi. Olen joskus aikaisemminkin katsonut ohjelmaa ja aina olen tullut todella hyvälle tuulelle. Ohjelma on todella katsomisen arvoinen, sillä tätä katsoessa näkee miltä joku näyttää ollessaan todella onnellinen ja saa todella tehdä mitä sydän haluaa. Tämä maajussi Frank elää todella yksinkertaista elämää, mahdollisimman omavaraisesti ja hänellä on aina varmaan puolitusinaa projektia kesken. Seuraava projekti oli kuulemma uusi talo, siis itse kaadetuista puista, itse omin pikku kätösin.. Ohjelma on ehkä antamatta minulle varsinaisia ideoita erilaisiin käsitöihin mutta todentotta se inspiroi tekemään juuri niitä asioita joista tulee onnelliseksi (tietenkään ei haittaa sekään, että maajussi sattuu olemaan mielestäni erittäin komea). 

Mutta siis tästä ohjelmasta inspiroituneena päätin, että nyt on todella ryhdyttävä hommiin, sillä niitä riittää ja ne ovat loppumatta ellen ala hommiin. Seuraavaksi pariksi tunniksi paneuduinkin Englannin tunnin projektiin, jossa saamme tutustua johonkin mielenkiintoiseen tilaan tai paikkaan. Valitsin kohteekseni lastentarhat. Kävin myös kuvaamassa erästä lastentarhaa ja olin hiukan lannistunut siitä, miten epäinspiroiva tämä kyseinen paikka oli. Miksi lastentarhojen värien täytyy aina olla räikyvän selkeän kirkkaat sininen, virheä, keltainen ja punainen?! Tässä päiväkodissa oli kivaa se, että lapset olivat saaneet tehdä kaikkea kivaa seinille, mutta muuten paikka olikin aika kolkko. 

Aloin tutkia netistä erilaisia kuvia päiväkodeista ja lapsille suunnatuista tiloista ja vauvakuume jälleen nousi, ihan jo senkin takia, että olisi iiiihaanaa tehdä täydellinen lastenhuone! Tässä pientä kuvakollaasia hauskoista ideoista joihin törmäsin. Ei huolta, en ole ehtinyt sisustaa montaa lastenhuonetta kotiini, nämä kuvat ja kuvien ottajat löytyvät pinterestin kautta!