Ystäväni bataatti

Myönnän olleeni pitkään, liian pitkään, bataatti rasisti. Bataatti on ollut mielestäni ihan liian makea ja kaikenlisäksi vielä juures, joka tuo mielikuvan lantuista ja päiväkodin kesäkeitosta. Nyt kuluneen kevään aikana törmäsin bataattiin usein ja joka kerran innostuin hieman lisää. Viimeviikolla menin taas aivan lemppari lounaspaikkaani Ravintola Urbaniin, jossa tarjolla oli melonikeittoa, lohiwokkia tai bataattikeitoa ja jälkiruoka. 

Heti ulko-ovella meitä informoitiin, että lohi oli päässyt loppumaan ja jäljellä oli enää bataattikeittoa. Sisäinen bataattirasistini hymähti närkästyneesti, kun joutui istumaan bataattikeitto lounaalle. Ystäväni kanssa kauhoessamme ensimäiset lusikalliset suuhumme, molempien silmämunat pullistuivat valehtelematta puolisenttiä ulos kuopistaan. Yritimme hillitä ruokanirvanan lieveilmiöitä (hyminä, ylikorostunut hymyily, päänpyörittely, jatkuva superlatiivien listaus), ettemme häiritsisi naapuripöydän tätejä. Tämän jälkeen olen hyvästellyt bataatti rasistin ja päädyin kokeilemaan bataattikeittoa itsekin.

Tässä siis teille täyteläinen pähkinäinen bataattikeitto ohje

Tarvikkeet:
- 600g bataattia
- 1 sipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- 600 ml kasvislientä
- 400ml kookosmaitoa
- 4 kpl pekaanipähkinää raastettuna
- timjami
- suola
- sokeri
- voi


Keitä bataatti ja sipulit kypsäksi kasvisliemessä. Soseuta kypsät kasvikset sauvasekottimella tasaiseksi seokseksi. Lisää kookosmaito sauvasekottimella sekoittaen, jotta keitosta tulee kuohkeaa. Kiehauta keitto ja mausta timjamilla, suolalla ja hippusella sokeria. Raasta keiton joukkoon pekaanipähkinät ja lisää lopuksi voita. 

Pakkauslista vaellukselle

Minulta on pitkään toivottu vaeltajan pakkauslistaa ja täässä sitä nyt sitten olisi. Huomautan, että omat vaellukseni ovat vielä aika lastenkengissä, mutta nekin kokemukset joita minulla on ollut (lisäksi hyvin vaativa opettaja) ovat opettaneet minulle aika paljon varusteista ja asioista mitä on hyvä pitää mukana. 

Ensimmäinen pitkä vaellukseni oli n. 100km lapissa, paikassa josta todellakaan ei päässyt kesken vaelluksen taksilla kotiin. Nyt jälkikäteen minua vain naurattaa miten surkeasti ihminen voi varustatua vaeltamiseen ja edelleen kiitän universumia siitä, että tuo viikko oli hyvin vähäsateinen. Sen jälkeen vaellukseni ovat olleet lyhyempiä ja kevyempiä, mutta rinkka painaa jopa ehkä enemmän kuin tuolla viikolla. 

Tässä siis peruskamppeet, jotka olen oman kokemukseni kautta todennut oikein hyväksi. 

VAATTEET

- alusvaatteet

- sukkia

- lämpökerrasto

- urheilukerrasto

- taukotakki

- vaellushousut

- vaelluspaita

- Sateenpitävät housut

- Sateenpitävä takki

- Yöpymis vaatteet (esim. lämpökerrasto tms)

- Sateenpitävät vaelluskengät

- Leirikengät

- huivi/hattu

- Kauluri, pipo, hanskat

Pidemmälle vaellukselle on ehkä mukavampi ottaa useampi vaelluspaita, jotta vaelluskaverisi kestävät läsnäoloasi ilman pyykkipoikia nenävarressa. 

TILANSÄÄSTÖVINKKI!

Ostin ensimäiselle vaellukselleni clas ohlsonista rullattavia vakuumipusseja ja ne ovat toimineet hyvänä tilansäästäjänä ja suojaavat vaatteesi myös kastumiselta. Ylipäätään vaatteet kannattaa laittaa johonkin sateenkestävään pussiin. True vaeltajille myydään kauniita vakuumikasseja joiden kanssa voi mennä vaikka uimaan ja ylittämään jokia, mutta edullisempana versiona voin suositella vakuumipusseja. 

Yritä välttää rinkkaasi näyttämästä tältä

VARUSTEET

- makuupussi

- makuualusta

- tyyny

- rinkka (väh. 60litrainen)

- rinkan sadesuoja

- päiväretki reppu

- vedenkestävä teltta

- retkikeitin + kaasu

- kiehuvan vedenkestävä juomapullo (2kpl)

- karhukello

- muistikirja

- vaellussauvat

- harsokangas pyyhe

- tasku/otsalamppu

- kartta

- kamera

- pelikortit

- narua/lenkkejä

- tulitikkuja

- istuinalusta

- jätesäkkejä

- teippiä

Jos vaellat kaverin kanssa, jaa tavaroita kummankin rinkkaan, jotta yhden rinkan paino ei pääse liian suureksi. 

mausteet ojennuksessa

RUUANLAITTO

- aamupalat

- lounaat

- päivälliset

- välipalat

- leipä, levite tms.

- tee/kahvi/kaakao

- lautanen, muki, spork

- puukko

- kauha, vispilä

- tiivis purkki kuivatuotteiden liottamiseen

- suklaa

- mittamuki

Pakkaa ruuat annoksittain litran minicrip-pusseihin, niin, että kaikki yhteen ruokaan tarvittavat ainekset ovat yhden pussin sisällä järjestyksessä, laita myös paperille kirjoitettu ohje pussin sisään. 

LÄÄKKEET JA HYGIENIA

- laastari, rakkolaastari

- sideharso 

- särkylääke

- muut henk. koht lääkkeet

- kyypakkaus

- lämpöpeitto

- saippua

- hyttysmyrkky

- aurinkorasva

- hammasharja + tahna

- deodorantti

- desindointiaine

- pinsetit, sakset, punkkipihdit

- hyttysverkko

Huih kun näyttää isolta määrältä tavaraa! toki joukkoon mahtuu tavaroita joita ei ehkä tarvitse, mutta näitä olen omilla matkoillani tarvinnut. Jaa tavaroita kaverin kanssa, jotta rinkan paino pysyy inhimillisenä! 

Tärkeintä kuitenkin on, että muistat levätä, nauttia ja rentoutua!

Hyviä ruuan kuivatus vinkkejä löydät täältä aikaisemmasta kirjoituksestani ja mahtavat reseptit Raija Hentmanin kirjasta: herkutellen luonnossa. 

Kana ja Pyhä Basilika

Pitkästä aikaa ruokareseptiä tarjolla. Tässä hyvä ja heleppo thaimaalainen kanaruoka. Holy Moly kun on herkkua! 

Kanaa thaibasilikalla 

(chicken with holy basil)

Tarvikkeet:

- öljyä

- 3 valkosipulin kynttä

- 1 tuore chili

- 1 sipuli

- 300g kanaa

- 5 rkl kanalientä

- 2 rkl fish sauce

- 1 rkl soijaa

- 3 kevätsipulia

- 1/2 sitruunan mehu

- puoli ruukkua thai basilikaa

- riisiä/nuudelia

Kuumenna öljy ja lisää joukkoon valkosipuli, chili ja sipuli. Paista hetki ja lisää kana. Ruskista kana nopeasti, pidä pannu mahdollisimman kuumana kokoajan. Lisää kanaliemi, fish sauce ja soija. Paista hetki ja lisää joukkoon kevätsipuli ja sitruunan mehu. Kun lähes kaikki neste pannulta on hävinnut, ota pannu levyltä ja lisää joukkoon thaibasilika. Thaibasilikaa ei kannata paistaa liikaa, jottei siitä tule sitkeä ja maku katoa. Tarkoile riisin tai nuudelin kanssa. 

Ruoka valmistuu nopeasti, joten muista keittää riisi valmiiksi! 

 This is a recipe for chicken with holy basil. You can find the recipe from here in english 
(mine is slightly different) 

viinirypäleitä adoniksen käsivarsilla

Sain ystävältäni kirjeen, jonka mukana tuli pieni viesti itselleni "millainen on sinun Paratiisisi?".

Olen aina uskonut siihen, että luomme itse ns. oman paratiisimme elämäämme, ihan tänne maanpinnalle.  Enkä tarkoita kookospähkinädrinksuja palmujen alla, samalla kun paidaton adonis tarjoilee sinulle niskahartiahierontaa ja viinirypäleitä (sitäpaitsi toisen syöttämänä viinirypäleitä on vaikea syödä). Tarkoitan ihan arkista elämäämme ja sitä, kuinka paljon nautimme siitä. 

Tiedän omastakin kokemuksesta, että onnellisen ja tyytyväisen elämän suurin merkitys löytyy asenteesta. Kohdatako elämä mahdollisuuksien vai rajoitusten kautta. Henkinen hyvinvointi ja onnellisuuden etsiminen tuntuu nyt olevan jokapaikan trendi. Sitä toitotetaan lehdistä blogeihin, elämäntapavalmennuksista viini-illan keskusteluihin. Mutta mietin usein, kuinka moni todella tekee asialle jotain. Kuinka monen asenne todella on kohdillaan. Toki tehdään elämäntapa remontteja, aloitetaan kirsikankivi-aloevera-hampunsiemen dieettejä, muutetaan Balille parantamaan maailmaa (kröhöm) ja puhutaan hetkessä elämisestä..

Ihan jo hengästyttää mitä kaikkea hurjaa pitääkään tehdä, ollakseen tyytyväinen, onnellinen, luomu, tasapainoinen, aina iloinen, aktiivinen, sosiaalinen, kansainvälinen ja kaikenlisäksi vielä oma itsensä.  Tämä voi toki olla jonkun paratiisi, mutta oma paratiisini on sitä, että uskallan elää juuri niin kuin oma kehoni ja sydämeni sanoo. Sitä paitsi, kaikki eivät tule onnelliseksi samoista asioista, toinen nauttii sukeltelusta valkohaiden kanssa, toinen taas tykkää syödä perjantaisin juustonaksuja. Olisi myös luonnotonta muuttaa itseään joksikin toiseksi, kuin mitä on, vain siksi, että oletamme sen tekevän onnelliseksi. 

Siis paratiisi syntyy elämällä. Tekemällä, toimimalla juuri niin kuin sydämesi sanoo tänään. Olemalla lempeä itselle, tunnistamalla tunteensa ja tuntemuksensa. Kuuntelemalla ympäristön sijasta sisintä ja löydettävä rohkeus toimia. 

Tarkoittaako sinulle paratiisin luominen kaiken muuttamista tai sitä, että otat kerran kuukaudessa itsellesi päivän, jolloin teet jotain mistä juuri sinä nautit.. 

Se on sinun paratiisisi ja saat tehdä siellä mitä tahdot! 

(kuvat on pinterestistä ja löydät ne blogissa nähtyä kansiosta täältä)

Onko ihanampaa...

Tämä orastava kesä saa ajatukseni kääntymään kohti metsiä ja vaelluspolkuja. Kävin ottamassa varaslähdön kesän vaelluksiin Kolilla, samalla esitellen suomalaista luontoa Urugualais vahvistukselle. Onko ihanampaa kuin aamulla kömpiä esiin hirsimökistä pihaan, josta näkymät johtavat Jero järvelle, jossa kuikkapari kuikuilee toisilleen? 

Onko ihanampaa kuin istua iltaa järvenrannassa nuotiolla pienessä vesisateessa, juoden lumihangessa jäähdytettyä olutta ja katsella järvelle laskeutuvaa sateenkaaren päätä? 

Onko ihanampaa kuin viettää puoli yötä parvekkeelle rakennetusta patja-maja hässäkässä peittojen sisällä juoden punaviiniä ja katsellen majavaa nakertelemassa mökkirannan koivua? 

Onko ihanampaa, kuin nähdä aikuinen mies intoilemassa tuntitolkulla näkemästään rusakosta ja ihmetellä miten toiselle taas villisian näkeminen voi olla täysin arkipäivää? 

Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta arvanet jo, että mökkireissuni oli vallan onnistunut varaslähtö kesään...

Mutta kävimme siis mökkipihaakin pidemmällä. Kiertelimme perinteiset Kolin huiput sun muut ja suuntasimme kohteeseen, jonka löysin edellisellä Kolin reissulla. Tämän mystisen paikan nimi on Kaiskunniemi. Se on Kolin perukoilla, hieman ennen Hattusaarta. Se on n. 3 km pitkä kapea harjuniemi, jota ympäröi valtava Pielinen. Viime syksynä tänne vaeltaessani pääsin Kaiskunniemen päähän, tälläkertaa jäimme nuolemaan näppejämme reitin puoleenväliin liian korkean veden vuoksi. Tämä on siis hyvä kesän ja syksyn kohde, silloin kun vesi on matalalla. 

Mystinen paikka on siksi, että se on upea. Syksyllä saapuessamme niemen kärkeä kohti, huomasimme, että pätkä niemestä oli palanut täysin mustaksi. Matkan puolivälissä kivikko kohtaa Pielisen luoden ihania värikontrasteja (ja urugualaisille voi uskotella, että vaahtopäät on hylkeitä). Upeat jään muovaamat harjut ja supat saavat ajatuksesi kauas jääkauteen. Niemen kärjessä seisominen saa kaikki aistit terästäytymään ja mielen ihmettelemään maailmaa. Ah, sanani eivät riitä.

Onko ihanampaa kuin lämmittää puusauna keskellä päivää ja heittää urugualainen vesisateessa järveen? 

Kuuluisa kotini

Pariviikkoa sitten luokkalaiseni Henriikka kävi kuvailemassa kotiani ja kirjoitteli hauskoja juttuja Oikotien sisustusblogien puolelle. Täältäpä voit käydä lukemassa Henriikan kivat jutut ja katsella kerrankin hyviä valokuvia kodistani. En tiennytkään että sängynpäätyni näyttää noin kivalta! 

Sängynpäädystäni ja muualta asunnostani

Jos haluat tietää lisää juttujen taustalta

Täältä löydät jutun sängynpäädystäni.

Täältä löydät juttua keittiö teippauksistani.

Täältä taas löytyy juttua ruokapöydästäni. 

Ystäväni Alvar ja kumppanit

Säynätsalon kunnantalo, Alvar Aalto, Säynätsalo

Yhtenäpäivänä kouluun saapuessani, oli opettajamme sonnustautunut paitaan, jossa luki: 
what if architecture could change the world?

Tämä kyseinen opettajamme on ehdottomasti yksi parhaista ja inspiroivimmista ihmisistä koulussamme (Jonna, älä pelkää, en ala kuvailla miten ihana partakin hänellä on). Hän opetti meille taidehistoriaa sekä sisustusarkkitehtuurin historiaa, eli pohjaa sille kaikelle suunnittelulle, mitä tulemme tekemään. Lisäksi hän sattuu olemaan asiantuntija Alvar Aaltoon liittyen. Tuolla tunnilla hän pitikin hyvää hyvyyttään meille täydellisen Alvar luennon. Kyseisen opettajan seurassa pääsimme myös pienelle road tripille muutama viikko sitten. Matkamme kulki suomalaisten  arkkitehtien Alvar Aallon, Erik Bryggmannin, Pekka Pitkäsen, Eliel Saarisen,  Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin jalanjäljissä ympäri suomea. 

Villa Mairea 1939  Alvar Aalto, Noormarkku

Kaikista näistä arkkitehdeistä eniten minut yllätti Aalto, vaikka suunnittelijoista hän lienee myös niitä tunnetuimpia. Aalto oli aikansa edelläkäviä, visionääri, muutoksen tekijä. Hän suunnitteli kokonaistaideteoksia, johon sisältyi niin rakennus, kuin ovenkahvat ja vesihanatkin. Hän suunnitteli kaiken ihmis- ja toteutuslähtöisesti. Hän teki yksinkertaista, mutta silti hyvin suurta. Mielikuvani Aallosta piirtyi lähinnä yksinkertaisuuteen ja vaaleuteen, mutta reissu avasi silmäni todenteolla ja huomasin, että olin tietämättäni ollut aina suuri Alvar fani. 

Villa Mairea 1939, Alvar Aalto, Noormarkku

Turun kaupungin kirjasto (1903) 2008, Asmo Jaaksi, Turku

Voinkin siis todeta, että Alvari on tavallaan nyt yksi paraskaveri, inspiroija. Etenkin siinä, että tässä materian ja egon kyllästämässä maailmassa on tilaa myös niille suunnittelijoille, jotka tekevät työtään sydämellään, kiipeävät rakennusmiesten kanssa tupakalle rakennustelineille, pohtii kuinka lääkärin takinliepeet eivät jäisi kiinni ovenkahvoihin ja kuinka tuperkuloosi potilas voi valuttaa vettä ilman, että herättää henkensä edestä taistelevaa huonetoveriaan. Alvar, architecture can change a world. Olen inspiroitunut. 

Tämän ekskursion lemppareitani olivat ehdottomasti Villa Mairea ja Pyhän ristin kappeli. Turussa vietimme yötä Alvar Aallon suunnittelemassa rakennuksessa ja nautiskelimme vielä illalla hyvästä seurasta Bryggmannin hotellin alakerrassa (jonka yläkerrassa kummityttöni päätti syntyä ennen aikojaan). Kaikissa rakennuksissa häkellyttävää oli se, kuinka kauan aikaa sitten ne on rakennettu. Suuri osa kohteista näyttäytyi minulle kuin uusina, tämän hetken trendejä ja ajatteluja tukevana.
Kiertelimme myös Helsinkiä, katsellen Kaisa kirjastoa ja kuluttaen opintotukea mm. Pinossa.

Ylösnousemus kappeli 1941, Erik Bryggman, Turku

Ylösnousemus kappeli 1941, Erik Bryggman, Turku

Pyhän Ristin kappeli 1960, Pekka Pitkänen, Turku

Pyhän Ristin kappeli 1960, Pekka Pitkänen, Turku

Pyhän Ristin kappeli 1960, Pekka Pitkänen, Turku

Pyhän Ristin kappeli 1960, Pekka Pitkänen, Turku

Pyhän Ristin kappeli 1960, Pekka Pitkänen, Turku

Hvitträsk 1903, Saarinen, Geselius, Lindgren, Hvitträsk

Hvitträsk 1903, Saarinen, Geselius, Lindgren, Hvitträsk

Jalat ja uusinta muotia olevat tossut, Hvitträsk

Here are some pictures about my school trip around Finland. We started to get to know some Finnish architectures that brought modernism into Finland and my heart melted to Alvar Aalto.