Pakkauslista vaellukselle

Minulta on pitkään toivottu vaeltajan pakkauslistaa ja täässä sitä nyt sitten olisi. Huomautan, että omat vaellukseni ovat vielä aika lastenkengissä, mutta nekin kokemukset joita minulla on ollut (lisäksi hyvin vaativa opettaja) ovat opettaneet minulle aika paljon varusteista ja asioista mitä on hyvä pitää mukana. 

Ensimmäinen pitkä vaellukseni oli n. 100km lapissa, paikassa josta todellakaan ei päässyt kesken vaelluksen taksilla kotiin. Nyt jälkikäteen minua vain naurattaa miten surkeasti ihminen voi varustatua vaeltamiseen ja edelleen kiitän universumia siitä, että tuo viikko oli hyvin vähäsateinen. Sen jälkeen vaellukseni ovat olleet lyhyempiä ja kevyempiä, mutta rinkka painaa jopa ehkä enemmän kuin tuolla viikolla. 

Tässä siis peruskamppeet, jotka olen oman kokemukseni kautta todennut oikein hyväksi. 

VAATTEET

- alusvaatteet

- sukkia

- lämpökerrasto

- urheilukerrasto

- taukotakki

- vaellushousut

- vaelluspaita

- Sateenpitävät housut

- Sateenpitävä takki

- Yöpymis vaatteet (esim. lämpökerrasto tms)

- Sateenpitävät vaelluskengät

- Leirikengät

- huivi/hattu

- Kauluri, pipo, hanskat

Pidemmälle vaellukselle on ehkä mukavampi ottaa useampi vaelluspaita, jotta vaelluskaverisi kestävät läsnäoloasi ilman pyykkipoikia nenävarressa. 

TILANSÄÄSTÖVINKKI!

Ostin ensimäiselle vaellukselleni clas ohlsonista rullattavia vakuumipusseja ja ne ovat toimineet hyvänä tilansäästäjänä ja suojaavat vaatteesi myös kastumiselta. Ylipäätään vaatteet kannattaa laittaa johonkin sateenkestävään pussiin. True vaeltajille myydään kauniita vakuumikasseja joiden kanssa voi mennä vaikka uimaan ja ylittämään jokia, mutta edullisempana versiona voin suositella vakuumipusseja. 

Yritä välttää rinkkaasi näyttämästä tältä

VARUSTEET

- makuupussi

- makuualusta

- tyyny

- rinkka (väh. 60litrainen)

- rinkan sadesuoja

- päiväretki reppu

- vedenkestävä teltta

- retkikeitin + kaasu

- kiehuvan vedenkestävä juomapullo (2kpl)

- karhukello

- muistikirja

- vaellussauvat

- harsokangas pyyhe

- tasku/otsalamppu

- kartta

- kamera

- pelikortit

- narua/lenkkejä

- tulitikkuja

- istuinalusta

- jätesäkkejä

- teippiä

Jos vaellat kaverin kanssa, jaa tavaroita kummankin rinkkaan, jotta yhden rinkan paino ei pääse liian suureksi. 

mausteet ojennuksessa

RUUANLAITTO

- aamupalat

- lounaat

- päivälliset

- välipalat

- leipä, levite tms.

- tee/kahvi/kaakao

- lautanen, muki, spork

- puukko

- kauha, vispilä

- tiivis purkki kuivatuotteiden liottamiseen

- suklaa

- mittamuki

Pakkaa ruuat annoksittain litran minicrip-pusseihin, niin, että kaikki yhteen ruokaan tarvittavat ainekset ovat yhden pussin sisällä järjestyksessä, laita myös paperille kirjoitettu ohje pussin sisään. 

LÄÄKKEET JA HYGIENIA

- laastari, rakkolaastari

- sideharso 

- särkylääke

- muut henk. koht lääkkeet

- kyypakkaus

- lämpöpeitto

- saippua

- hyttysmyrkky

- aurinkorasva

- hammasharja + tahna

- deodorantti

- desindointiaine

- pinsetit, sakset, punkkipihdit

- hyttysverkko

Huih kun näyttää isolta määrältä tavaraa! toki joukkoon mahtuu tavaroita joita ei ehkä tarvitse, mutta näitä olen omilla matkoillani tarvinnut. Jaa tavaroita kaverin kanssa, jotta rinkan paino pysyy inhimillisenä! 

Tärkeintä kuitenkin on, että muistat levätä, nauttia ja rentoutua!

Hyviä ruuan kuivatus vinkkejä löydät täältä aikaisemmasta kirjoituksestani ja mahtavat reseptit Raija Hentmanin kirjasta: herkutellen luonnossa. 

Onko ihanampaa...

Tämä orastava kesä saa ajatukseni kääntymään kohti metsiä ja vaelluspolkuja. Kävin ottamassa varaslähdön kesän vaelluksiin Kolilla, samalla esitellen suomalaista luontoa Urugualais vahvistukselle. Onko ihanampaa kuin aamulla kömpiä esiin hirsimökistä pihaan, josta näkymät johtavat Jero järvelle, jossa kuikkapari kuikuilee toisilleen? 

Onko ihanampaa kuin istua iltaa järvenrannassa nuotiolla pienessä vesisateessa, juoden lumihangessa jäähdytettyä olutta ja katsella järvelle laskeutuvaa sateenkaaren päätä? 

Onko ihanampaa kuin viettää puoli yötä parvekkeelle rakennetusta patja-maja hässäkässä peittojen sisällä juoden punaviiniä ja katsellen majavaa nakertelemassa mökkirannan koivua? 

Onko ihanampaa, kuin nähdä aikuinen mies intoilemassa tuntitolkulla näkemästään rusakosta ja ihmetellä miten toiselle taas villisian näkeminen voi olla täysin arkipäivää? 

Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta arvanet jo, että mökkireissuni oli vallan onnistunut varaslähtö kesään...

Mutta kävimme siis mökkipihaakin pidemmällä. Kiertelimme perinteiset Kolin huiput sun muut ja suuntasimme kohteeseen, jonka löysin edellisellä Kolin reissulla. Tämän mystisen paikan nimi on Kaiskunniemi. Se on Kolin perukoilla, hieman ennen Hattusaarta. Se on n. 3 km pitkä kapea harjuniemi, jota ympäröi valtava Pielinen. Viime syksynä tänne vaeltaessani pääsin Kaiskunniemen päähän, tälläkertaa jäimme nuolemaan näppejämme reitin puoleenväliin liian korkean veden vuoksi. Tämä on siis hyvä kesän ja syksyn kohde, silloin kun vesi on matalalla. 

Mystinen paikka on siksi, että se on upea. Syksyllä saapuessamme niemen kärkeä kohti, huomasimme, että pätkä niemestä oli palanut täysin mustaksi. Matkan puolivälissä kivikko kohtaa Pielisen luoden ihania värikontrasteja (ja urugualaisille voi uskotella, että vaahtopäät on hylkeitä). Upeat jään muovaamat harjut ja supat saavat ajatuksesi kauas jääkauteen. Niemen kärjessä seisominen saa kaikki aistit terästäytymään ja mielen ihmettelemään maailmaa. Ah, sanani eivät riitä.

Onko ihanampaa kuin lämmittää puusauna keskellä päivää ja heittää urugualainen vesisateessa järveen? 

Mother earth in my heart and in living room

Nyt on käsillä syksyn viimeiset hetket, jolloin luonto vielä näyttää ihanat värinsä ja vihreyskin painuu pian lumipeitteen alle. Itselläni on jo pitkään ollut sellainen tunne, että nyt on todella varastoitava itseeni tätä värien ja luonnon loistoa ja syyslomanikin sai suunnakseen Kolin vaarat ja upeat maisemat. Kuitenkin nyt loman viimeinen sunnuntai sai minut apeaksi, ehkä myös tuolla aivan järkyttävällä räntä ja vesisade viimallaan. Miten saada taltioitua tämä ihanuus kotiini pimeisiin syksyn iltoihin, nämä tuoksut, värit, sammaleen pehmeys.. Sitten pääni yläpuolella syttyi lamppu! Muistin kuinka joskus olin eräässä blogissa tavannut ihmisen joka oli keksinyt ottaa palan luonta talteen lasilaatikkoon. Tästä innostuneena painuin kodin ykköseen ja metsään, tälläistä siitä sitten syntyi - oma pieni ekosysteemi omassa olohuoneessani (mukaan lukien kaksi hämähäkkiä ja aikamonta hyppyjalkaista tai jotakin sellaisia biologi isäni niiden kertoi olevan) 

Fall in Finland is the most colorful time here and I have been wondering how to store its beauty for the darkest days. When pictures can`t store the aromas or the softness of the moss I had to make a plan. Then I got a flashback from one blogpost I saw years ago where one clever girl took a piece of nature to a small glass box. Inspired by this memory I ran into shop and to woods and this is what I created - my own little ekosystem in my own living room. (with two spiders and some jumping bugs included)

 

One night stand

Vietin viimeviikolla kesälomani, vesisateessa. Erään ystäväni kanssa meillä on muodostunut näköjään tavaksi käydä kesäisin jollain vaellusreissulla ja tälläkertaa päätimme kokeilla Rautavaaran Tiilikkajärven kansallispuistoa. Alamme molemmat tulla vaativiksi, sillä molemmat meistä toivoo mahdollisimman vähän rinkkaselässä kävelyä, mukava vaihteleva maasto, laavu täytyy olla, mielellään myös kaivo, ei karhuja eikä susia ja tarpeen tullen pitää saada taksi tilatuksi lähelle. 

Etsiskelimme luontoon.fi sivuilta tietoa erilaisita reiteistä ja siellä laajennetussa haussa voi hyvinkin löytää itselleen sopivaa luontoilua itselle sopivassa maastossa. Meidän hakumme antoi Tiilikan ja sinne tiemme kävi. Sain ottaa rennosti tänä vuonna ja Heidi hoiti ruoka järjestelyt. 

Ajoimme ensin Rautavaaralle, kävimme Tiilikka ravintolassa syömässä ja lähdimme kohti tiilikkajärven kansallispuiston sammakkotammin pysäköintipaikkaa. Sammakkotammi oli selkeä lähtöpaikka, siinä oli vessat, nuotiopaikka, selkeät reittimerkinnät ja pieni katos jossa oli kerrottu alueesta ja sen eläimistöstä. Tarkoituksemme oli viettää tiilikalla kolmisen päivää.

Päätimme yöpyä Venäjänhiekan telttapaikalla ja sinne oli autolta matkaa 3,8km. Kaunein näky matkalla tulikin vastaan heti yhden joenylityksen jälkeen. Upea koivikko, johon aurinko (ihme ja kyllä) paistoi ihanasti elävöittäen puiden pintaa. Reitti oli todella helppokulkuista, lähinnä pitkoksia ja selkeää polkua, joskin paikoin juurakkoista. Tultuamme Venäjänhiekalle, laitoimme leirin pystyyn. Päätimme käydä Uiton kämpällä, jonne oli merkattu kaivo, hakemassa vettä. Mutta paikalle tultuamme meidän silmissämme killui lappu, jossa mainittiin että kaivovesi näytteessä on löydetty kolibakteeria (epäilimme että jollakin oli mennyt kaivo ja huussi kyltti sekaisin). Eli tyhjin pulloin palasimme takaisin leiriin ja keitimme juomavedet järvivedestä. Iltapalaksi teimme gluteenittomia lettuja ja mansikkahilloa. 

 Yö meni minulla kerrankin mukavasti, minulla oli jopa kuuma! Yleensä telttareissuilla palelen yöt enkä saa nukutuksi. Heidi nukkui hieman huonommin, en tiedä vaikuttiko illan viimeinen teko jotenkin asiaan: lue iltasanomien sivuilta kuinka joku mies oli tehnyt telttamurhan - tämän jälkeen koita saada unta.

Seuraavana aamuna heräsimme sateeseen, 

kun teimme aamupalaa - satoi, 

kun päätimme mennä telttaan juomaan ätäkkää kahvia - satoi, 

kun pelasimme laivan upotusta - satoi, 

kun mietimme mitä tekisimme - ei satanut niin paljoa, 

kun päätimme purkaa leirin - ei satanut, 

kun teltta oli purettu = sinulla ei ole mitään sateen suojaa - satoi kaatamalla, 

kun aloimme tehdä ruokaa - satoi kuin saavista, 

kun yritimme tiskata ja laittaa tavaroita rinkkaan - tihutti,

 kun lähdimme kävelemään väsyneinä kohti autoa - paistoi aurinko, mutta ukkonen jyrisi. 

Olimme märkiä ja jotenkin sateessa leirin purkaminen ja muu touhuaminen vei voimat ja päätimme kävellä suoraan autolle, ilman 3 kilometrin autionkiertoa. 

Uitonkämpältä takaisin sammakkotammelle maasto oli taas hyvin helppoa, suurien soiden ylitystä pitkoksilla ja välillä oli maisemat sellaisia, että olin kovin iloinen että kuulin jatkuvasti karhukellon kilkatuksen rinkastani. Söimme paljon suklaata matkalla, sillä valtaminen ilman suklaata on teeskentelyä! Tulimme takaisin Autopaikalle, teimme taas ruokaa ja lähdimme kohti Kuopiota. Kotipihalla ollessani hoksasin, että olin kotoa pois yhden vuorokauden, yhden yön. Tuntui siltä kuin olisin ollut matkassa vähintään kolmepäivää! Eli sateesta huolimatta, loma oli onnistunut ja Tiilikkajärvelle palaan taatusti uudestaan. Että sellainen yhden yön juttu.

Tiilikka oli todella kiva paikka, tosin jäimme kovasti kaipaamaan Venäjänhiekalle laavua. Venäjänhiekka oli aivan ihana paikka, siellä olisi mahtavaa viettää kesäpäivää loikoillen upealla hiekkarannalla. Reittejäkin jäi paljon kokematta ja näkemättä, mutta Tiilikka toimii hyvällä säällä oikein hyvin 1-4 päivän reissuihin.

I had my summerholiday last week, the most rainy week this summer.. 

And of course I went outdoors. We went to one naturalpark called Tiilikkajärvi in eastern Finland. Tiilikkajärvi is quite easy terrain and wild nature, with marvellous swamps and pine forests. We planned to stay there about 3 days but afterall the rain evicted us after one night.

You can read more about Tiilikkajärvi from site: www.outdoors.fi

It was a perfect place to spend 1-4 days, when is good weather. 

Laser Lady

Koulumme viimeisinä viikkoina pääsimme tutustumaan laserleikkurin käyttöön ja tämä tyttöhän innostui siitä niin, että nyt on jo vieroitusoireita! Opettajakin varoitteli, että jokainen tulee löytämään nyt lempilaitteensa. Aluksi tuntui ettei ideoita tullut lainkaan, etenkin kun materiaalina oli muovi, joka ei niin kovasti inspiroi.. Lopulta ideoita alkoi syntyä ja materiaalikin muuttui muovista koivuksi. 

Näin kesänkorvilla muistuu mieleen lapsuuden kesälomat, jolloin kesäpuhteeksi annettiin tehdä herbaario. Nykyaikana tämäkin voidaan tehdä niin modernisti, että tehdään sellaiset laserleikkurilla!

Kaulakoruja minulla syntyikin jo jonkinlainen kokeilu erä ja mikäli innostut näistä, voi minulta sellaisen myös ostaa. Syksyllä, kun pääsen koululle jatkamaan tätä uutta harrastustani, on tarjolla myös korvakoruja ja uusia malleja. 

Herbarium earings (these can be ordered in septemper)

Save the bees!  -earings (these can be ordered in next septemper)

Kaulakoru 7cm x 4,5cm 10€+ postitusmaksu (sis. alv 24%)

Mikäli kiinnostuit ja haluaisit tällaisen korun itsellesi, voi sellaisen tilata minulta:

tiia.molsa(at)gmail.com. 

At school we learned how to use laser and that was really inspiring. At first I couldn`t think of anything because I wasn`t that inspired about plastic. After all my material turned into birch. 

I was inspired by childhood summer memories (and my biologist dad) when at summer holiday we had to make a herbarium. Now a days we can be modern and make one with laser! 

Let the pictures speak for me.

Herajärven kierros - eteläpään "vaellus"

Kesän ensimäiset lämpimät päivät ovat nyt käsillä ja aloin itsekin uskoa että kyllä se kesä taitaa oikeasti olla tulossa! Kesäiset päivät vievät tietysti ajatukset heti kesään ja kesäsuunnitelmiin. Silloin muistui, että lupasin kirjoittaa vaellusreissuvinkkejä teille lisää! Viimekesän "vaellus" suoritettiin Itä-Suomessa, Kolilla. Miksi se oli "vaellus" lainausmerkeissä, selkenee se varmasti tässä reissukuvauksen yhteydessä. 

Vaelluskaverini kanssa olimme edellisenä kesänä kulkeneet hurjan pitkän vaelluksen lapissa, joten ajattelimme, että jaksamme varmasti kulkea Kolin Herajärven kierroksen 61km. Aikataulumme tosin määrittelivät hieman tahtiamme, joten päätimme kulkea herajärvenkierroksesta puolet, Eteläpään kierroksen n. 30km. Eteläpään kierros on vasta 2011 lisätty osaksi Herajärvenkierrosta ja on maastoltaan hieman helpompi kulkuinen kuin pohjoispään kierros. Aloitimme "vaelluksemme" Kiviniementilalta. 

Missio: mahduta ylemmän kuvan kamppeet rinkkaan ja yritä jaksaa kävellä sen kanssa pitkiä päiviä!

Kiviniemi - Eteläpää n. 8km

Kiviniemi on hyvä paikka aloittaa reissu, sillä se on hyvä paikka jättää auto, paikanpäällä on hyvä kaivo ja etelään päin mentäessä maasto on hieman helpompaa kuin pohjoiseen päin mennessä. Kiviniemi toimii hyvänä lähtöpisteenä, aloitat sitten eteläpään kierroksen taikka koko herajärvenkierroksen. 

Maastoa matkan varrelta

Matka kiviniemestä Ahvenlammen vuokratuvalle on osa vanhaa Kolinpolkua, joten reitti oli aika valmiiksi kävelty... Maasto oli siis aika haastavaa paikoin juurakoiden ja korkeiden nousujen vuoksi. Ahvenlammella pidimme ansaitun ruokatauon. Siinä mielessä tämä reissu oli hyvin erikoinen, että olin ensimäistä kertaa tehnyt kuivamuona pöperöt ihan itse. Sain siis testailla reseptikokeilujani ja omatoimista retkikokkailua! Ensimäinen päivämme oli aika pitkä sillä ajoimme Kuopiosta Kolille, etsimme karttoja, kävimme Kolin huipulla ja sitten vielä lähdimme vaeltamaan kohti eteläpäätä - alkoi siis olla aika kova nälkä. Kokatessamme huomasimme, että ruoka-annokseni kahdelle hengelle, oli selvästi yhden hengen annos, eli ruokaa oli auttamatta liian vähän. Matkaa oli vielä edessä ja kello alkoi olla aika paljon, joten päätimme sitten puolityhjillä vatsoilla vielä jatkaa matkaamme. Eteläpäähän saavuimme hyyvin myöhään. Matka oli melkoista ylösalaskiipeilyä ja etenkin pitkästä aikaa rinkkaselässä matka tuntui yllättävän raskaalta.

Ahvenlammelta

Ruokia reissussa

Äkkiä leiri pystyyn ja valmistamaan lettuja, joita olimme päättäneet nautiskella jossain vaiheessa reissuamme. Väsyneenä meidän huumorimme alkoi olla aika huonoa ja jouduimme hyssyttelemään kikatteluamme, sillä paikanpäällä olikin jo muutama teltta jossa nukuttiin täyttähäkää - vieläkin toivomme, että heillä oli korvatulpat! Eteläpään leiri oli mielestäni hellyyttävä. Matkan varrella kuulimme ihanaa vedensolinaa ja meidät yllätettiin täydellisesti virtaavalla purolla (kartan mukaan reissunvarrella ei ole mitään vesipisteitä). Tämä puro soljui Eteläpään leirille saakka ja saimme ihailla siellä upeita neidonkorentoja ja kummallisia mato/tikku/käärmekaloja hiekan seassa. Olimme reissussa kesäkuun alkupuolella, joten yöllä havahduin mitä ihanimpaan ääneen kun kuulin varmaan kymmenen erilaista laululintua sirkuttamassa läheisissä puissa. Maha täynnä herkullisia lettuja ja rankka päivä takana sai unen tulemaan aika nopeasti. Päätimme nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. 

Koivikko lemmikkipedillä ja pieni soliseva puro, jossa liiteli neidonkorentoja

Eteläpää - Suopelto n. 7 km

Aamulla aamupalan ja leirin purkamisen jälkeen aloimme taas löntystellä kohti seuraavaa määränpäätä - Suopeltoa. Oli ihana aurinkoinen ilma ja molemmat meistä lähinnä haahuili katsellen kukkia, lintuja, maisemia - kävely maistui aika puulle.. Yhtäkkiä ilma alkoikin muuttua melko uhkaavaksi. Olin edelliskesänä säästynyt rankkasateilta vaelluksen aikana, joten jännitykseni kasvoi hetkihetkeltä - onko tämä se kokemus kun kuljen rinkkaselässä, hengittämättömissä sadevaatteissa, varusteet litimärkänä, keskellä metsää paikassa jossa ei ole mitään asutusta tai autoteitä!?! Aloimme kivuta kohti Kiiesvaaraa ja seurailimme sen laella uhkaavasti kohti tulevia ukkospilviä. Alkoi jyrähdellä ja pilvet oli uhkaavasti ympärillämme. Pysähdyimme syömään, sillä meillä oli kokoajan vaan kauhea nälkä - tälläkertaa tämä annos olisi riittänyt varmaan 3 hengelle! Maha täynnä ukkospilvien alla pohdimme mitä teemme, jatkammeko matkaa vai poistummeko takavasemmalle soittamalla taksi läheiselle tielle. Ukkonen alkoi jo hieman hälvetä, joten päätimme jatkaa matkaa. Lopulta huomasimme nauravamme tilanteelle - emme olleet edes kastuneet, mutta ajatuksemme sateessa kävelemisestä ja märistä varusteista sai meidät ajattelemaan, että meidän pitäisi jo soittaa taksi hakemaan meidät pois.. 

Jälleen vähän (lue: paljon) väsyneinä jatkoimme matkaamme ja katsoimme huolestuneena karttaa, kun tuntui, että kilometrejä on kokoajan enemmän edessä kuin takana. Jossain puolenvälin tienoilla molemmilla muuttui äänikellossa, oltiin ihan hiljaa ja mekaanisesti vain etenimme pikkuhiljaa - siihen loppui vaellus nautinto. Vauhtimme oli todella hidas ja rinkka tuntui vain painavan kokoajan enemmän ja enemmän selässä. Viimeiset sadatmetrit tuntuivat elämämme hitaimmilta ja kun lopulta tulimme suopellon tielle ja pääsimme kaivolle molemmat lähinnä lyyhistyivät maahan. Aloimme molemmat pohtia mitäs seuraavaksi ja hetkenpäästä Heidi olikin jo soittamassa Kolin taksifirmoja läpi mihin hintaan joku kävisi hakemassa meidät pois. Taksia odotellessa teimme poronkäristystä ja perunamuusia ja keittelimme kaakaota.

Hetkenpäästä hiekkatieltä kuului autonrenkaiden rahinaa ja kuski tööttäili ympäriinsä, jotta osasimme paikallistaa hänet. Miten ihana keksintö onkaan lämmitetty auto, joka hurisee tasaisesti? Ihme ja kumma olin vielä hereillä kun saavuimme takaisin lähtöpaikkaamme Kiviniemeen. Pihalla sattumoisin törmäsimme talon isäntään, jolta päädyimme kysymään sattuisiko vapaana olemaan yhtään aittapaikkaa. Pääsimme ihanaan vanhaan aittaan hääsviittiin = parisänky (muuta sinne ei mahtunutkaan). Pääsimme myös saunaan jälkilöylyihin ja olomme alkoi heti elpyä. Vähän ruokaa naamaan ja heti nukkumaan. Kiitokset sille, joka joskus on keksinyt patjan!! 

Kiviniementila

3. päivä n. 0 km

Seuraavana päivänä nukuimme pelkästä uupumuksesta pitkään. Ilma oli karmea, nyt satoi ja myrskysi ja oli jäätävän kylmä. Hihkuimme onneamme sisätiloista, sängystä ja kahvista. Kävimme Kolin kylällä kahvilla, sekä kaupassa ostamassa suklaata, saunaolutta ja kaikkea muuta elintärkeää. Minä rakastuin Kiviniemen kissaan ja touhusin hänen seurassaan sen aikaa minkä hän viitsi seurassani viettää. Harkitsin myös melomista Herajärvellä, mutta aallot olivat sen verran kovat, että jätin tämän harrastuksen seuraavaan kertaan. Kuuntelin sitten Kiviniemen tilan aitan portailla järvellä huutelevaa kuikkaa ja katselin peltoa joka hulmuili tuulessa ja söin suklaata. 

4. päivä n. 6km

Lepopäivän jälkeen päätimme aktivoitua. Halusimme tehdä vielä jonkun päiväkävelyn ilman rinkkaa. Ajoimme autolla Kolin satamaan, josta lähtee hiekkatie joka vie Pielisen vierellä kohti Rykiniemeä. Matkalla on ihania pieniä hiekkarantoja. Tie ja sen ympäristö oli jotenkin ainutlaatuinen ja kiinnostava muutenkin. Pysähdyimme käymään Pirunkirkolla. (Hieman ahkerampi vaellustutkimus yksikköni, eli vanhempani ovat kävelleet Pirunkirkolta Ennallistajanpolkua pitkin Lakkalaan ja takaisin ja reitti oli kuulemma oikein hyvä päivälenkki!) Ajoimme autolla Seppälän autopaikalle ja kävelimme pienen rengasreitin. Lakkala oli paikkana todella kaunis, vanha maalaistalo ja kesälaitumella olevat lampaat toivat paikkaan aivan ihanaa ainutlaatuista tunnelmaa. Siellä tapasimme pariskunnan, joka oli sellaisena pienenä kevyenä päivälenkkinä kulkeneet koko 30 km eteläpään kierroksen. Hieman naureskellen totesimme, että meidän "vaeltamisemme" on hieman enemmän luontoretkeilyä. Päätimme käydä katsastamassa myös Rykiniemen leirintäalueen ja testasimme myös mielenkiintoista kahluuvaijeria, joka tähän reitillemme olisi osunut, jos "vaelluksemme" olisi menty kunnialla loppuun. 

Pitihän se kahluuvaijeri kokeilla! Tämä kuva on hetkestä jolloin kahluuvaijeristani ei vielä roikkunut hämähäkkiä, joka sai minut melkein kaatumaan tuonne jokeen..

Loppuviimeksi molemmat meistä oli oikein onnellisia, että päädyimme taksimatkailuun, vaikka joku voisi lukea sen luovuttamiseksi. Meillä oli hauskaa ja oli ihana nautiskella luonnosta, ruuasta, suklaasta ja kaikesta ilman sitä 20 kg rinkkaa selässä. Kevyesti ilman paineita ja painoja! 

Jos siis olet ahkera ja oikea Vaeltaja, isolla V:llä, on Herajärven kierros varmasti hyvä kokemus! Kolista voi onneksi nauttia myös päivälenkkeinä, tosin saatat mahdollisesti joutua kulkemaan reitin edestakaisin sekä auto on aika välttämätön, ellei päivälenkkisi satu olemaan 30km pitkä. Maasto on siis melko haastavaa, mutta paljon on ihan jo tällä eteläpään kierroksella nähtävää!

Lakkalan lampaat

This post is about my walkabout at Koli nationalpark in East Finland. You can read more about this route from this website. 

If you have any questions about my trip or this route, please ask! I am happy to help!