Itämainen suppilovahverokeitto

Syksy on taas tuonut mukanaan sienet, marjat, sadonkorjuu sadon ja nämä ovat nyt parhaimmillaan! Kaappini ovat vielä täynnä viimevuoden kuivattuja sieniä, joten ne on nyt käytettävä pois alta, jotta uusillekin tulee tilaa. Eräs ihana ihminen on tartuttanut minuun suppilovahverokeitto himon ja hän jakoi oman bravuurireseptinsä myös minun käyttööni. 

 

Sopii opiskelija budjettiin

 

Tähän ihanaan keittoon tarvitset

- Suppilovahveroita (kuivattuja n. 2dl)

- Sipulia ja valkosipulia (maun mukaan)

- Porkkanaa (2-3kpl)

- Inkivääriä ja currya (maun mukaan)

- Kasvislientä (8-10dl)

- Tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia (250g)

- Kookosmaitoa (1 tölkki)

- Mausteita ja soijaa

 

 

 

Aloita keiton valmistaminen sipulien pilkkomisella, porkkanoiden raastamisella ja sienien liottamisella (säästä liotusvesi ja käytä sitä kasvisliemenä). Voit käyttää myös tuoreita sieniä.

- Laita kattilanpohjalle oliiviöljyä tai kookosölyä. 

- Kuullota öljyssä sipulit ja inkivääri pieninä paloina.

- Lisää joukkoon porkkana raaste ja sienet.

- Lisää joukkoon curry. 

 - Lisää kasvisliemi ja tomaattimurska/paseerattu tomaatti.

Rakkaan siskon kasvattamat porkkanat..

 

Anna keiton kiehua hiljalleen kannen alla n.15-30 minuuttia

(huom. jos olet erittäin nälkäinen, etkä malta odottaa syömistä, ei keitto mene pilalle vaikka siirtyisin heti seuraavaan vaiheeseen)

 

- Lisää joukkoon mausteita: pippuria, chiliä, paprikamaustetta, sitruunamehua.. kuuntele omaa maustaja vaistoasi!!

 - Lisää kookosmaito

- Lisää soijaa maun mukaan

- Kiehauta keitto nopeasti ja ala nauttimaan syömisestä!

Koristele halutessasi korianterilla tai thaibasilikalla 

 

 

Sisustuskriisi

Olen aina rakastanut sisustamista ja huoneiden järjestelyjä. Myönnän, että joskus olen menettänyt yöunenikin sen vuoksi, että pohdin mitä millekin tilalle voisi tehdä. Rakastan myös ideoida erilaisia yrityksiä, niille toimitiloja, toimintaperiaatteita ja sisältöjä. On minulla jopa tallessa muutama liiketoimintasuunnitelma, joissa olen tutkiskellut olisiko ideoista jopa toteutettavia vaihtoehtoja. Nyt tästä sisustamisesta onkin tulossa ammattini, mikä tuli itselleni täytenä yllätyksenä! Pääsin opiskelemaan Kuopion Muotoiluakatemiaan Sisustusarkkitehtuuria ja nyt elämäni saakin aivan uuden suunnan. 

On ollut hauska nähdä ja tutustua uusiin ihmisiin ja sitä kautta myös katsella, minkä tyylinen kukakin on. Joku tykkää väreistä ja tunnelmallisuudesta, toinen vaaleudesta ja valosta. Parin viikon opiskelun jälkeen on jo syntynyt kriisi, sillä kaikkia ihania ideoita ja ajatuksia on jo näin lyhyessä ajassa syntynyt valtavasti! 

Sarjassamme oudot väriyhdistelmät

Aivan yllättäen alkaakin hyvin toiminut koti näyttää liian pimeältä, tai liian hempeältä, liian täynnä tavaraa, liian sotkuiselta siis liian kaikelta muulta kuin kivalta! Tilannetta ei tietenkään helpota se, että ihana siskoni saa minut aina sekaisin kaikissa sisustusliikkeissä ja on todella huono idea päästää meidät kahdestaan shoppailemaan.. Kaikki blogit, sisustuslehdet, ystävien kodit ja ideat saavat aina oman kodin näyttämään tylsältä ja mitättömältä.

Päädyin ostamaan jo uuden maton olohuoneeseeni. Nyt uudella matolla tepastellessa huomaan, että sohvatyynyt eivät enää sovi sohvalle. Ja itseasiassa koko sohva näyttää aika tylsältä. Verhotkin voisi vaihtaa ja asuntokin loppujenlopuksi on todella pieni...

Ihanat yrittini ennen

Ihanat yrittini jälkeen...

Kuitenkin tänään tullessani kotiin äärimäisen rankan koulupäivänjälkeen, (joka kesti kokonaisuudessaan hurjat 4tuntia ja ainoa asia mikä jäi mieleeni pyörimään oli keskustelu istukan pakastamisesta), istahdin omalle sohvalleni villasukat jalassa ja totesin, kotini näyttää ihan minun kodiltani. Kotini on aina joskus ihanan järjestelty ja siisti. Se on täynnä pehmeitä tavaroita, iso korillinen villasukkia, vilttejä, muistoja tuovia tavaroita ja huonekaluja. Seinällä isän lapsena keräämät perhoset, itsetehtyjä tyynyliinoja ja matto. Kaikilla tavaroillani on jokin tarina. Joskus kotini on aivan sekaisin ja yrttini protestoivat kun on liian kuuma. Kaikki ei ehkä ole kuin sisustuslehdestä, joku ei välttämättä haluaisi asua kodissani, mutta tämä onkin minun kotini ja juuri minun näköiseni. 

Molemmilla peileillä on omat tarinansa, kuinka ne minulle ovat päätyneet. Toinen vie minut ajatuksissani intiaan, toinen pellonlaidalla lepäävään vilja-aittaan. Siinä rinnakkain, ne nyt ovat niin samanlaiset, mutta niin erilaiset.

Mielestäni siis on tärkeää, että itse viihtyy kotonaan. Aina voi muuttaa ympäristöään, mutta sisimpänsä on tärkeintä sisustaa aina ensin. Joskus käytin esimerkkiä kodista, että silloin tietää olevansa kotona kun on vatsataudissa tai flunssassa ja voi käpertyä johonkin koloon parantumaan.

Ruokapöytä on saanut seurakseen vanhan ikkunan, kummasti kaikki sen äärellä istuvat huomaavat tuijottelevansa ulos ikkunasta, kuin nähden elävän elämän sen ruutujen takana

Koira kauratyyny

Syksy alkaa olla jo ovella ja viileät illat kaihertaa varpaita ja hartioita. On siis aika kaivaa taas kutimet esiin ja keittää iso kupillinen teetä! Aikaa on edellisestä kirjoituksestakin kulunut ja uusia juttuja on tullut elämään. Aloitin juuri opinnot sisustusarkkitehdiksi, eli jatkossa varmaan tulossa juttuja enemmän tältäkin alalta!

Syksyn myötä tulee taas käsityö innostus ja ensihätään päätin testata kauratyynyn valmistamista, jotta kylmästä kiristyvät hartiat pysyvät rennompina. Itselläni käytössä ollut kauratyyny aina jostain syystä unohtuu sohvanreunalle röllöttämään ja näyttää lähinnä paksulta vaatekasalta, joten aloin tutkia millaisia erilaisia kauratyynyjä voisikaan keksiä. Tämä kauratyyny kokeiluni päätyikin syntymäpäivälahjaksi kotiin jossa röllöttää sohvalla koira (joka toimii välillä lämpötyynynä tai sohvatyynynä) joten ajattelin, ettei tylsä tavallinen tyyny sovi tälle sohvalle lainkaan. Onnekseni löysin kotivinkin nettisivuilta suloisen hauskan ohjeen koirakauratyynyn valmistukseen! 

Ohjeen koiran valmistukseen löydät täältä:

Koiramainen kauratyyny

 

Tässä valmistunut koiralämpötyyny, jonka sisällä on siis tavallinen lämmitettävä tyyny. Miksi erillinen tyyny sisään? siksi, että koiran selkään tuleva vetoketju ei kestä mikrottamista. Itselläni sattui virhe siinä, että vetoketju meni mahan puolelle, mutta selässä se on käytännöllisempi! 

 

Eikun vaan koira hartioille ja neulomaan - huomaathan, että tämä lemmikki sopii erittäin hyvin myös allergiaperheeseen! 

Pilvenreunalla villatakki

Ihana kummityttöni täytti kesäkuussa 1-vuoden  ja päätin neuloa hänelle syksyn varalle villatakin. Tämä villatakki olikin ensimäinen käsintekemäni villapaita, aikoinaan koulussa sain tehdä villapaidan koneella (mitä tulikin välillä vähän ikävä).

Selailin monia blogeja ja törmäsin Muita ihania - blogissa ihanaan pilvenreunalla kuvioon ja onnekseni sieltä löytyi myös villatakin ohje 1-2 vuotiaalle lapselle. Ohjeen tilasin Kerä - lankakaupan verkkokaupasta. Langoiksi löytyi Genziana Merino villaa, joka on konepesun kestävä ja sopii herkällekin iholle.

Ohje oli melko helppo ja kuviotkin syntyi melko helposti, (kunhan muisti tehdä riittävän löysää, jotta kuvio syntyi tasaisesti). Aikaa takin neulomiseen meni n. 2-3 viikkoa, melko hitaalla neulonta tahdilla. Tällainen siitä sitten syntyi. Muokkasin ohjetta sen verran, että jätin hupun kokonaan pois.

Paperinarupallot

Pimeät illat ovat taas täällä ja niiden saapuessa alan kaivata lisää valoja ympärilleni. Jotain blogia lueskellessani löysin ohjeet paperinaru pallon tekemiseen. Niistä voi sitten tehdä kattovalaisimen tai valosarjan - tai mitä ikinä vain keksii. Pallot syntyivät siis seuraavalla tavalla: 

Tarvikkeita pallojen tekoon: Liima, vettä, astia, paperinarua, ilmapalloja ja käsineet

Tee astiaan liimavesi seos, johon ei ole mitään mittasuhdetta. Itselläni seos oli lähes maitomaista, mutta siitä voi kokeilla tehdä ensin paksumpaa ja lisätä vettä tarpeen mukaan. 

Puhalla ilmapallot sen kokoisiksi, kun haluat valmiin pallon muodostuvan. 

Keri paperinaru vyyhti palloksi (tai niinkuin minä, sain taas vyyhdin sekaisin ja päädyin leikkaamaan siitä epämääräisen mittaisia keriä). Kasta naru liimavesi seokseen ja ala pyöritellä sitä pallojen ympärille, tiheyden voit päättä oman toiveesi mukaan. Suosittelen suojaamaan alustan jolla työtä teet, sillä liimaseos lentää ketterästi kaikkialle, myös paraativaatteet kannattaa säästää seuraavaan kertaan..

Kun olet pyöritellyt haluamasi määrän narua pallon ympärille, pyörittele palloa vielä liima vesiseoksessa, jotta liimaa on varmasti riittävästi kaikkialla. Anna pallojen kuivua seuraavaan päivään. Jätäthän johonkin kohti aukon josta saat vedettyä ilmapallon ulos.

Kun aloitat puhkomaan ilmapalloja, irroittele naru ensin ilmapallon pinnasta, sillä jos puhkaiset pallon sisältä, lähtee naru mukana ruttuun. Itse käytin apuna virkkuukoukun tylppää päätä. Poksauta ilmapallo ja vedä se virkkuukoukun avulla ulos pallosta. 

Mikäli laitat pallojen sisään valot, laitathan vain sisäkäyttöön tarkoitetut valot, jotka eivät kuumene käytössä. 

Paperinarupallot käytössä, kirkkaimman pallon sisällä on siis kaksi valoa, eli kirkkautta voi säädellä valojen määrällä

Koru minimosaiikista

Kuopion Taito shop on järjestänyt kesänajan tiistaisin pieniä kursseja, jonne voi mennä tutustumaan erilaisiin käsityötekniikoihin ja materiaaleihin. Kurssit ovat edullisia 5 €+ materiaalit ja päätinkin mennä kokeilemaan mosaiikki korun valmistamista. Kursseja on kuulemma tulossa lisää syksylläkin.

Pajalla oli valittavana erimuotoisia korupohjia, sormuksia sekä riipuksia. Mosaiikki paloja oli hyvinmonen kokoisia, aivan pienistä ruuduista, soikioiden kautta peilipaloihin. Välineinä oli siis korupohja, pinsetit, mosaiikkipalat, liima sekä saumausaine. 

Kuva valmiista korusta, musta saumausaine värjäsi osan lasittamattomista mosaiikkipaloista, joten korusta tuli hieman erilainen kuin mitä olin suunnitellut.

Ollessani kurssilla kuvasin jatkuvasti tekemistäni, mutta juuri tänään kun olin laittamassa kuvia koneelleni, oli tietotekniikka minua vastaan ja hävisivät kaikki kuvat korun valmistuksesta! Joten nyt minulla on valitettavasti kuva vain valmiista työstä. Mutta onneksi korun valmistus oli vallan yksinkertaista, joten uskon teidän ymmärtävän tekniikan ilman kuviakin. 

Korun teko aloitettiin piirtämällä paperille korun muoto (Minun tapauksessani siis soikio) ja mosaiikkipalat oli helppo asetella paperin päälle nähdäkseen millainen koru on syntymässä. Tämä on siis vaikein osio, sillä joudut päättämään mitä värejä käytät ja mihin asentoon palat aiot asetella. Saumaamisen kannalta kannattaa valita samankorkuisia paloja. Kun kuvio on päätetty, voit alkaa liimaamaan paloja korupohjaan. Liiman on hyvä antaa kuivua rauhassa, jotta palat pysyvät saumaamisen aikana paikallaan. Jätinkin työni n. 20 minuutiksi kuivumaan pajalle ja poistuin asioille kaupungille. Torilla kävellessäni minut valtasi huvittuneisuuden tunne, kun huomasin torin remonttimiehiä töissään. Meillä oli siis täsmälleen sama harrastus! Miehet asettelivat katukiviä maahan ja toinen tuli saumaten perässä - mittakaava meidän välillämme oli toki suuri. 

Miesten mosaiikkitaidetta

Palatessani pajalle, olikin aika saumata koruni. Sauma-ainetta oli kahta väriä, valkoista ja mustaa. Saumausainetta saa ostaa tavallisista rautakaupoista. Saumausaine sekoitetaan siis veteen ja siitä tehdään melko paksu tahna. Mikäli joku on lukenut blogiani aiemmin ja nähnyt ensimäisen mosaiikki työni, niin siinä päivityksessä käyttämäni saumausaine oli aivan liian löysää. Se saa siis todella olla kuin hyvin jämähtänyttä hammastahnaa. Saumaus aine paineltiin sormilla, käsineet käsissä, korun päälle, siten että aine menee kaikkiin koloihin. Ylimääräinen aine piti ottaa pois, siten että laatat hieman kuulsivat aineen lävitse. Kun saumaus aine oli kuivunut n. 5 min, oli aika pyyhkiä kostealla liinalla ylimääräinen aine pois ja lopuksi vielä kiillottaa korua kuivalla pyyhkeellä. Sitten vaan antaa kuivua seuraavaan päivään ja koru on valmis käytettäväksi!

Saattaa sisältää pähkinää

Käsitöiden tekeminen on valtavan ihanaa. Mutta rasittavaa on se, että jokaikisen työn jälkeen on minulla läjä ylimääräistä materiaalia, josta ei varsinaisesti enää pysty valmistamaan mitään. Laatikot pursuavat jämälankoja, vajaa pussi saumausainetta, epämääräinen pallo ontelokudetta, nappeja, huovutusvillaa ja kaikkea muuta pientä.. Lisäksi olen päättänyt olla langan ostokiellossa siihen saakka, että olen käyttänyt vanhat lankani, eli pitäisi äkkiä keksiä jotain tekemistä näillä vanhoilla aineksillakin. 

Olohuoneeni yhtenä sisustuselementtinä on ihana vanha niinikori, jossa säilytän keskeneräisiä töitäni ja viimeiseksi sinne on jäänyt valtava ontelokudepallo. Kauan olen harkinnut että virkkaan jämälangoista korin, mutta sekin on jäänyt vielä tekemättä. Vieraillessani Turussa, eksyin aurajoen lähettyvillä sijaitsevaan käsityöliikkeeseen, jossa ontelokuteelle oli keksitty mitä mainioin käyttötarkoitus! Ontelokuteesta oli tehty valtavan hauskannäköisiä koruja, hyödyntäen pähkinöitä, mikä nosti valloittavuus pisteet korkealle. Ihmettelin korujen melko kallista hintaa, ottaen huomioon että niiden valmistaminen vaikutti vallan yksinkertaiselta..

Kotiin päästyäni kävin ostamassa hasselpähkinöitä ja innoissani istuin sohvalle tekemään näitä helppoja ja hauskannäköisiä koruja. Ajatuksissani jo ehdin miettimään mistä saisin erivärisiä pieniä määriä ontelokudetta, jotta saisin koruja monissa väreissä! Totuus oli kyllä aivan toinen. 

Eli, jos haluat tehdä itse ontelokudekoruja pähkinöiden kanssa, ole kärsivällinen ja varaa käyttöösi teräase (sakset), kuteen sisään mahtuva puikko (nro 10) ja joku keppi joka myös mahtuu kuteen sisälle, jotta voit työntää pähkinöitä eteenpäin. Idea toki on hyvin yksinkertainen: laita ontelokuteen sisälle pähkinä, tee solmu ja lisää seuraava pähkinä, tee solmu.. jatka niin kauan että koru on sopivan mittainen, huomiothan että ontelokudetta tarvitsee olla melko paljon enemmän kuin lopullinen korunmitta. 

 Ongelmia siis tuottaa pähkinän saaminen ontelokuteen sisälle. Hasselpähkinä oli hieman liiansuuri tähän ontelokuteeseen, tiedä toimisiko esim. maapähkinä paremmin. Mutta kokeillessani = taistellessani, pähkinöiden tunkemista kuteen sisälle, aloin ymmärtää paremmin miksi liikkeessä olleet korut olivat niin kalliita. Mutta jos jaksat ja olet kärsivällinen, niin voin suositella pähkinäkorun valmistusta. Olen oikein kiinnostunut kuulemaan toisten kokemuksia: onko teidänkin olohuoneet täynnä räjähtäneiden hasselpähkinöiden paloja ja kuoria, sormet krampissa vai onnistuiko korusi täydellisesti? Silti, tämän taistelemisen jälkeen pidän lopputuloksesta ja saatan jopa kokeilla näiden tekemistä uudelleen - pienemmillä pähkinöillä.