Writers flow

Minun piti tehdä tämä päivitys jo syyskuussa, mutta kappas, nyt onkin jo joulukuu.. Mutta siis syksyyni on liittynyt paljon uuden aloittamista ja itseasiassa kaikki sai alkunsa viimevuonna joulukuussa. Eli ehkä tässä jollain tapaa on jokin logiikkakin. Viime joulukuun ajan pidin omaa joulukalenteriani unelmakalenterin muodossa. Kirjoitin jokapäivä unelman itselleni ja nyt tässä jälleen saman joulukalenterin äärellä lueskelin viimevuoden unelmia. Usko tai älä, mutta valtaosa näistä unelmistani on käynyt toteen! 

Tähän syksyyni kaksi näistä unelmista toteutui uuden harrastuksen muodossa. Yksi uusi harrastukseni on laulutunnit, mutta se mistä nyt tulin tänne kirjoittamaan on kirjoittaminen. Minä, jonka muistot kirjoittamisesta liittyvät lähinnä äidinkielenopettajaan, joka uhkaili luokkamme hirttämistä lähimpään lyhtypylvääseen, päätin ilmoittautua luovan kirjoittamisen kurssille.

Snellmanin kesäyliopisto järjesti täällä Kuopiossa nyt syyslukukaudella luovan kirjoittamisen kurssin, jossa tapasimme kahtena päivänä kuukaudessa erilaisten kirjoittamisharjoitusten parissa. Jo ensimäisen tapaamisen jälkeen kihertelin innosta. Kuinka kivaa onkaan kirjoittaa muuta kuin asiatekstiä eikä kukaan pelotellut millään henkeäuhkaavilla huudahduksilla. Tapaamisiin liittyi aina pieni teoriaosio tapaamisen aiheesta ja loppuaika käytettiin puhtaasti kirjoittamiseen. Ja harjoituksiahan riittää! Pääsin vain hönkäisemään ilmaa kirjoittaja minälleni ja huomasin olevani kuin uudesti syntynyt. Kursseilla luettiin myös muiden kirjoittamia juttuja ja mitä helmiä sieltä löytyikään. Löysin heti suosikki tyylilajini ja löysin ihan uusia puolia itsestäni kirjoittajana. Minusta löytyi pieni sisäinen jalat maassa oleva science fiktion kirjailija, huomasin tuntevani kastematojen ajatuksen juoksun hämmästyttävän hyvin ja minua houkuteltiin julkaisemaan runokokoelma. Tässäpä teille maistiaiseksi yksi kirjoittamani runo, jonka lähtökohtana oli ihan mikä tahansa arkinen asia, jonka näet kadulla.

Lucky Strike

Anteeksi että tässä makaan

Savuavana paikoillaan.

Hetki sitten palavana,

tuomassa hetken helpotusta. 

Viemässä stressin tuulen mukaan,

kaskeamassa kehoasi.

Vielä ilmassa väräjävi

minun pieni hetkeni.

Tässä kituan kyljelläni,

odottaen viimeistä polkaisua.

Kohta huulillasi jo toinen kehrää

sinun suudelmaasi maistellen.

Nyt meitä jo kaksi makaa

seuraavaa askia odotellen.

Siis koko sydämestäni suosittelen rohkeasti kokeilemaan millainen tarinankertoja sinusta löytyy!

Jokaisesta ihmisestä voi kirjoittaa tarinan, jokaisessa hetkessä on jotain mikä voi sytyttää lampun, kokonainen maailma voi syntyä yhdestä ajatuksesta, vaikkapa viineristä viinimarjapuussa. Yhden kirjoittaja kurssilaisen tekstissä oli hauska aatos unelmista: 

Mitä unelmat oikein ovat, ovatko ne yksi äidinkielen aikamuoto, joka on jäänyt oppimatta.

Last year in december I had a different kind of christmas calendar. I wrote a dream everyday and now I may say that most of them have already came true. Few of them happened in form of a new hobby. And in september I started to take creative writing classes and oh dear I am so inspired! 

So I encourage you to try what kind of great storyteller are you.

Anyone can create a story and everyone is worth of a own story.

the story

Rakastan tarinoita. Rakastan etenkin oivalluttavia tarinoita. Tarinoita jotka saavat pohtimaan ja ajattelemaan myös omaa elämää ja se voi vaikuttaa syvästikin itseen vaikka tarina olisikin symbolinen. 

Tuossa viime vuoden puolella, kuulin pienen tarinan, mikä jäi pörräämään ajatuksiini pitkäksi aikaa. Se sai minut pohtimaan sitä, että on tärkeä muistaa keskittyä siihen mikä on sinulle tärkeää ja uskoa itseesi ja juuri siihen juttuun mitä teet. Nyt siis normaaleista blogi kirjoituksistani poiketen haluan jakaa tämän tarinan myös teille: 

Jokainen lienee kuullut kirjailijasta Hemingway. Hän oli omaan aikaansa poikkeuksellinen kirjailija, siksikin, että hän kirjoitti valtavirrasta poiketen hyvin lyhyitä kirjoja, sillä tuolloin arvostettiin kirjailijoita jotka kirjoittivat pitkiä kirjoja. Tarinan mukaan eräänä iltana Hemingwayn istuessa ystäviensä seurassa ravintolassa, hänen ystävänsä alkoivat jälkeen kiusoitella häntä tästä vähäsanaisuudestaan:

- Miksi sinä oikein kirjoitat niin lyhyitä kirjoja? Hänen ystävänsä kysyi. 

- Miksi minun pitäisi kirjoittaa pitkä kirja, jos saan kerrottua hyvän tarinan hieman lyhyemmin?          Hemingway vastasi itsevarmana. 

-  Taidat vain peitellä sitä, ettet ole niin hyvä kirjailija kuin ne jotka pystyvät kirjoittamaan usean sadan sivun kirjoja, joku totesi ylpeänä. 

- Ei hyvään tarinaan tarvita paljoa sanoja ja tekstiä, pystyisin kirjoittamaan tarinan vaikka neljällä sanalla. Hemingway totesi rauhallisesti. 

- Hah! Ei kukaan pysty kirjoittamaan tarinaa neljällä sanalla! Kaverit tokaisivat töykeinä.

- Löydäänkö vaikka vetoa? Jos kirjoitan tarinan neljällä sanalla, tarjoat loppu illan? Hemingway totesi.

- Sovittu, kaveri totesi hyvin itsevarmana myhäillen. 

Ilta jatkui normaaliin tapaan ja Hemingway istuskeli hieman mietteissään ystäviensä seurassa. Hetkenpäästä hän otti ystävältään lautasliinan, kirjoitti siihen jotain ja ojensi sen ystävälleen. 

Ystävä luki lautasliinassa olevaa tarinaa pitkän aikaa. Huokaisi ja laski lautasliinan pöydälle. 

Samalla kun hän laittoi kättään takataskuunsa etsiäkseen lompakkoaan hän kysyi:

- No, mitä haluat tilata? 

Muut ystävykset kääntyivät hieman epäuskoisina katsomaan nenäliinaa ja lukivat tekstin: 

Myytävänä,

lapsen kengät,

käyttämättömät.

 

I love stories and storytelling. I espesially love stories that make me think and observe new things in me and in life. Last year I heard a story that made me think about it for a long time. The story made me think how important is to believe in yourself and what you do. No matter how little or small but it can be a story, it can be something that makes a difference, makes you realize something new.

So here is the story for you too: 

I think that most of us have heard about the writer Hemingway. He was an exceptional writer at his time in many ways but also because he used to write shorter books than his colleagues. That time books were appreciated more if they were long. The story tells that one night when Hemingway and his friends were in a bar the friends started to tease Hemingway a little:

- Why do you write so short novels? His friend asked.

- Why should I write a long story if only few words is needed to tell a good one? Hemingway said with a confidence.

- I think you are trying to cover up the fact that you are not  that good writer as those who can write novels with a good amount of pages, the friend said with a content smile. 

- Well, I think that the story is more important than the amount of words. I could write a story with six words. Hemingway said casually.

- No one can write a story with a six words! the friends said ruthlessly.

- Lets bet, if I can write a story with six words you pay the bill tonight, Hemingway said.

- Thats a deal! the friend said like he had already won

The night continued and Hemingway was thinking at end of the table. It took a while and he took his friends napkin and wrote there something. The friend took the napkin and read it. He sighed and put his hand into his pocket and took his wallet and asked:

- So, what do you drink? 

All the others turned to read the story and it said:

For sale,

Baby shoes,

Never used.